matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Laki sallii laittomuudet;priorisointi.-2019

”Esitutkintalaki suo nämä keinot.”

HS sai haltuunsa poliisin sisäisen ohjeen: Valtaosa rikos­ilmoituksista jätettävä tutkimatta – Johto selittää, mitä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen linjaus merkitsee

Apulaispoliisipäällikkö Ari Karvonen kiistää rikosten esikäsittelyn olevan mitenkään esitutkintalain vastaista Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella.

 no2_::::::……………..Lakupekka, zambo, huora, metsäläinen, homo, maanpetturi, luopio, virkaheitto, valehtelija jne jne.      Kunnianloukkaukset tms….. siis tutkinnanjohtajan kädessä.  Alkaa olla erikoista menoa kotomaassa tämä lain hoito.   Mutta poliisihan alkaa olla valtio valtiossa muutenkin- ollut jo aikaa.                  Eikä taviskansa muutenkaan pääse oikeuteen, kun välissä lasketaan omavastuita oikeusaputoimistossa ja jos ei hynää, niin adios juttujesi kanssa.   Tai sitten menee puhumaan ne itse oikeuteen, ilman oikeusapua.  Hieno juttu.       ///////   Jossain kohtaa oli puhetta, että ei omankäden oikeutta, kun poliisi hoitaa lain valvonnan.  Mutta kun ei näytä hoitavan.  

HELSINGIN SANOMT:::::::::::::::::   ApulaispoliisipäällikköAri Karvonen kiistää rikosten esikäsittelyn olevan mitenkään esitutkintalain vastaista Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella.

”Esitutkintalaki suo nämä keinot. Tätä kautta me olemme pystyneet raivaamaan tutkintaan tilaa jutuille, joissa on epäilty [tiedossa] ja jotka ovat vakavuudeltaan sellaisia, että ne on tutkittava”, Karvonen toteaa.

Poliisin prioriteettilistan kärjessä ovat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, seksuaalirikokset, perheväkivalta, lapsiin kohdistuvat rikokset sekä huumausainerikokset.

Itä-Uudenmaan poliisille ilmoitetaan Karvosen mukaan vuosittain noin 95 000 rikoksesta. Poliisilla on esitutkintapakko, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tapaukset vähintään kirjataan poliisin järjestelmiin.

”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisi lähtee aina tutkimaan, jos asianosainen epäilee rikosta”, Karvonen sanoo.

Karvonen muistuttaa, että poliisi toimii niillä resursseilla, jotka päättäjät sille antavat.

”On täysin selvä asia, että meitä on liian vähän. Tarvitsemme lisää poliiseja, että pystymme kunnialla selviytymään tehtävästämme. Näiden asioiden kanssa me kamppailemme joka päivä.”

Vaikka kaikki rikosilmoitukset eivät johda aktiiviseen poliisitutkintaan, kannustaa Karvonen tekemään pienimmistäkin rikoksista ilmoituksen.

”Se luo poliisille tilannekuvaa kokonaisuutena. Emme missään nimessä halua ihmisten ajattelevan, että ’eivät ne tutki’ – ja jättävän ilmoittamatta sen takia.”

Yksittäinen vähäinen rikos voi myös olla osa laajempaa rikossarjaa. Tämä on tyypillistä esimerkiksi pyörävarkauksissa.

”Tapauksia selviää, joskin viiveellä”, Karvonen sanoo.

Karvonen kaipaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, tehdäänkö Suomessa nykyisellään oikealla tavalla rikostutkintaa.

”Poliisi on tämän asian kanssa vähän yksin, ja sitten meitä arvostellaan, että me vain tapetaan juttuja. Se ei ole koko totuus.”

”Tutkinnanjohtajien vastuulla on, että jutut jäävät pääsääntöisesti esikäsittelyyn”, kuuluu määräys Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella rikostutkinnassa työskenteleville tutkinnanjohtajille osoitetussa linjanvedossa.

HS sai lokakuussa 2014 annetun, poliisin sisäiseen käyttöön tarkoitetun aineiston haltuunsa tämän vuoden joulukuussa. Tämä oli jatkumoa rikostutkinnan tilasta käydylle julkiselle keskustelulle, joka on poreillut viime kuukausina.

Yrittääkö poliisi tutkia lainkaan niin sanottuja pieniä rikoksia eli massarikoksia? Lakaistaanko valtaosa rikosilmoituksista viipymättä maton alle? Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä on virinnyt viime aikoina paitsi Itä-Uudenmaan poliisin myös muun muassa Helsingin poliisilaitoksen toiminnasta.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen neljä vuotta sitten tekemä linjaus kertoo varsin suorasanaisesti, että rikosilmoituksia on kehotettu lakaisemaan maton alle – vähintään väliaikaisesti.

”Esikäsittely toimii siten, että perusrikostutkintaan ohjautuu mahdollisimman vähän juttuja. Vähäiset omaisuus- ja muut rikokset keskeytykseen. Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamiset, lievät pahoinpitelyt ja muut vastaavat rikokset rajoitukseen”, listataan tutkinnanjohtajille Sektorin neuvottelupäivä -nimisessä tilaisuudessa Järvenpäässä 30.10.2014 annetuissa päätoimintalinjoissa.

Kyseistä toimintaa kutsutaan ruohonjuuritasolla poliisissa ”juttujen tappamiseksi”. Virallisissa puheissa poliisi tarkoittaa tutkinnan keskeytykseen panemisella sitä, että kaikki aktiiviset toimenpiteet rikosasian selvittämiseksi sysätään jäihin. Tämä voi tulla kyseeseen tapauksissa, joissa ei ole epäiltyä tiedossa eikä rikoksen selvittämiseen liittyvä todistusaineisto ole riittävä.

Rikoksen rajoittamisessa on puolestaan kyse siitä, että syyttäjä lopettaa poliisin esityksestä tutkinnan kokonaan. Rajoittaminen on esitutkintalain mukaan mahdollista esimerkiksi silloin, jos tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhdassa tutkittavana olevan asian laadun kanssa.

Linjanvedon oli tutkinnanjohtajille annetun materiaalin mukaan määrä olla voimassa neljä kuukautta eli helmikuun 2015 loppuun asti.

”En lähtenyt poliisiuralle sen takia, että voisin toimia pelkästään hyvävaraisten poliisina.”

Itä-Uudenmaan poliisissa vuosia rikostutkintaa tehnyt mutta tänä vuonna irtisanoutunut mies kertoo HS:lle, että vuonna 2014 annettujen linjausten mukainen juttujen tappo -käytäntö on kuitenkin todellisuutta yhä edelleen.

”Ei tilanne ole siitä mihinkään muuttunut. Sitä ei vain ole kehdattu antaa kirjallisena toista kertaa”, hän sanoo.

Poliisiuransa jälkeen yksityiselle sektorille työskentelemään siirtynyt mies suostuu kommentoimaan rikostutkinnan tilaa vain nimettömästi. Entinen poliisi pelkää, että nimen julkaiseminen voisi aiheuttaa ongelmia hänen nykyisessä työssään.

Mies kertoo kokeneensa lokakuussa 2014 annetun linjauksen selkeäksi käskyksi viitata kintaalla valtaosalle rikosilmoituksista.

”Ensimmäisenä heräsi ajatus, että se on lainvastaista”, hän toteaa ja viittaa esitutkintalakiin.

Lisäksi linjaus oli miehen mielestä kaikkea muuta kuin poliisin etiikan mukainen. Hänen mukaansa esimerkiksi omaisuusrikostutkinta on mennyt poliisin hallintorakenneuudistuksen jälkeen sellaiseksi, että käytännössä vain arvotavaraa pitkäkyntisille menettäneet ihmiset voivat realistisesti odottaa rikoksen selviävän mahdollisesti joskus.

”Sotii omaa filosofiaani vastaan. En lähtenyt poliisiuralle sen takia, että voisin toimia pelkästään hyvävaraisten poliisina.”

Mies ei nähnyt lopulta muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa poliisin työt kokonaan.

Pora III:ksi kutsuttu poliisin hallintorakenneuudistus tuli voimaan 1. tammikuuta 2014. Sen vuoksi muun muassa rikosten esikäsittelyä organisoitiin uudelleen.

Uudistus ei johtanut menestykseen ainakaan Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella.

”Rikostutkinnan osalta poliisilaitoksen rikoslakirikosten selvitysprosentit, läpivirtausajat sekä tutkinta-ajat näyttivät heikkenevän koko ajan vuodesta 2014 lähtien. Sopeuttamistoimien julkaisemisella oli myös selkeitä vaikutuksia negatiiviseen työilmapiiriin ja johtamiseen”, rikoylikomisario Petri Eronen kertoo Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella viime syyskuussa hyväksytyssä pro gradu -tutkielmassaan.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelevän Erosen opinnäytetyö käsitteli rikosten esikäsittelyprosessia hänen omassa työpaikassaan.

Vuodesta 2016 lähtien rikosten esikäsittely on keskitetty kokonaisuudessaan laitoksen pääpoliisiasemalle Vantaalle, eikä sitä siis tehdä enää lainkaan paikallisesti pienemmillä poliisiasemilla.

Tutkinnanjohtajien lokakuussa 2014 saama linjaus juttujen keskeyttämisestä ja rajoittamisesta tapahtui poliisin rakenneuudistuksen tuoksinassa.

Linjauksen antoi rikosylikomisario Timo Nyyssönen. Hän ei ole enää rikostutkijoiden esimiehenä vaan toimii Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tuki- ja suunnitteluyksikön johtajana.

Linjaus ei Nyyssösen mukaan tarkoittanut sitä, että valtaosa rikosilmoituksista pitäisi kategorisesti heittää tutkimatta roskikseen. Hän kertoo, että kyse oli laillisesta priorisoinnista, jota tehtiin pakon edessä.

”Silloin oli jo näkyvissä se, että henkilöstö suhteessa juttumäärään ei riittänyt millään”, Nyyssönen sanoo.

”Tuo [linjaus] ajoittui kriisiajankohtaan. Avoimien juttujen määrä nousi yhtäkkiä sellaiseksi, että niitä oli lähemmäs 10 000. Tilanne olisi ollut muuten ihan hallitsematon.”

Nyyssösen mukaan se, että jokainen rikosilmoitus päätyisi erikseen aktiiviseen tutkintaan, ei ole ”nykyaikaa millään tavalla”. Sen vuoksi esitutkintalaki tarjoaakin poliisille mahdollisuuksia rikosten selvittämisen keskeyttämiseen tai rajoittamiseen. Myös rikosasioiden sovittelu on keino, jota käyttämällä poliisi välttyy tekemästä varsinaista tutkintaa.

”Paperin tarkoituksena oli se, että tutkinnanjohtajat joutuvat itsekin linjaamaan asioita eivätkä vain ajelehdi virran mukana. Jonkun pitää peräsintä pitää”, Nyyssönen sanoo.

Single Post Navigation

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s