matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Kari Enqvistin kolumni: Miksi me olemme maailman onnellisin kansa ja kuitenkin samaan aikaan pelkäämme tulevaisuutta?-2018

Kari Enqvistin kolumni: Miksi me olemme maailman onnellisin kansa ja kuitenkin samaan aikaan pelkäämme tulevaisuutta?

Suomalaisuuden onnellisuuden taustalla on myös jatkuva ahdistus. Sen syitä ovat joko paasikivimäinen realismi tai sitten yksinkertaisesti pelko tulevasta, kirjoittaa Kari Enqvist.

Antti Haanpää

Suomessa asuu maailman onnellisin mutta samalla ehkä ahdistunein kansa. Esimerkiksi keskustelussa ilmastonmuutoksesta sävyt ovat itkuisia ja povaavat kuolemaa viimeistään tulevilla sukupolville.

Sanastoomme on jopa loikannut käsite ilmastoahdistus. Romahduksen tiedetään tapahtuvan ylihuomenna, ja sen sijaan että kolmivuotiaat keskittyisivät leikkimään, heidät pitäisi värvätä keräämään roskia luonnosta.

Huoli on suunnaton siitä huolimatta, että juuri suomalaiset ovat ilmaston lämmetessä voittajien leirissä.

Ilmastonmuutos on tietysti erittäin vakava globaali ongelma – siitä ei ole epäilystä. Mutta onko ahdistus meillä suurempi kuin muualla – ja jos on, miksi?

Maailmanloppu oli tuloillaan myös 35 vuotta sitten. Silloin sotilasliitto Nato oli päättänyt sijoittaa lyhyen kantaman ydinohjuksia Länsi-Eurooppaan vastatoimena Neuvostoliiton SS-20 -ohjuksille. Syksyllä 1983 näitä Naton euro-ohjuksia vastaan protestoitiin suurilla rauhanmarsseilla. Länsi-Saksassa marssijoita oli miljoona, Lontoossa ja Roomassa kummassakin puoli miljoonaa.

Myös Suomessa oli hätä siitä huolimatta, että geopoliittisen asemamme vuoksi olimme luultavasti kaikkein parhaiten turvassa mahdolliselta konfliktilta. Täällä marsseihin osallistui 220 000 henkeä. Väkilukuun suhteutettuna se oli liki kolme kertaa enemmän kuin maissa, jonne euro-ohjukset olivat tulossa ja jotka siksi olivat Neuvostoliiton ensi-iskun todennäköisimpiä kohteita.

Löydän kaksi mahdollista selitystä suomalaiseen hyperangstiin.

Me protestanttiset työmuurahaiset varustaudumme joko tulevaan ydintalveen tai sitten venuspätsiin, kumpi nyt sitten tuleekaan ensin.

Voi olla, että olemme yksinkertaisesti järkevämpiä kuin kaikki muut. Olemme realisteja, jotka näkevät paasikimäisellä kirkkaudella maailman realiteetit sellaisena kuin ne todella ovat.

Päinvastoin kuin välimerelliset siskomme ja veljemme, jotka sirkkojen lailla vinguttavat huolettomia viulujaan, me protestanttiset työmuurahaiset varustaudumme joko tulevaan ydintalveen tai sitten venuspätsiin, kumpi nyt sitten tuleekaan ensin.

Olemme siis ahdistuneita, koska siihen on kiistämättömät syynsä.

Toinen vaihtoehto on, että sisäinen körttimme, tuo synkkien pakkastalvien varjo, pitää meidät jatkuvassa pelossa. Ennen odotimme Jumalan sinkoavan milloin tahansa päähän kuuman kiven. Tänään olemme varmoja, että jotain pahaa tapahtuu, sillä aavistamme olevamme syntisiä ja synnin palkan tiedämme kaikki.

Meitä ahdistaa, koska tulevaisuuden määritelmään kuuluu, että se on tuntematon.

Lapsia ei uskalleta tehdä, koska tulevaisuus on epävarma. Opiskella ei arvaa, kun ei tiedä, millaisia töitä on tarjolla. Elää ei osata, kun ei pysty ennustamaan, sataako vai paistaako. Meitä ahdistaa, koska tulevaisuuden määritelmään kuuluu, että se on tuntematon.

Mistä tämä voimattomuus? Isoisämme elivät maailmassa, jossa ei tiedetty, puhkeaako ensi vuonna sota. Heidän isoisänsä eivät toukokuussa tienneet, onko seuraavana jouluna pöydässä leipää vai onko halla vienyt viljan.

Nyt askelmerkkien pitäisi olla selvät eläkeikään saakka. Sekään ei taida enää riittää rauhoittamaan. Sillä mistä sitä voi tietää, millaisia eläke-alennuksia on tarjolla viidenkymmenen vuoden päästä?

Maailma on tietysti muuttunut monimutkaiseksi ja arvaamattomaksi. On ymmärrettävää, että se pelottaa. Mutta sellaista elämä nyt vain on. Se on pakko hyväksyä.

Miksi emme siis voisi sanoa: tulee mitä tulee, se hoidetaan. Niin hyvin kuin kyetään. Tämä koskee myös ilmastonmuutosta. Purraan hammasta ja sanotaan se voimasana, joka alkaa p-kirjaimella. Se, jonka keskellä pärisee päättäväinen ärrä ja joka loppuu huokaisuun ”kele”.

Sinnikkäällä yrityksellä väistyi myös eurooppalaisen ydinsodan uhka. Sekä euro- että Neuvosto-ohjukset poistettiin vuonna 1987 INF-sopimuksella, joka merkitsi kylmän sodan loppua. Kaikkiaan 2 600 ydinkärkeä romutettiin.

Ydinaseita vastaan ei enää viitsitä marssia. Ne ovat yhtä poissa muodista kuin 1980-luvun olkatoppaukset.

Nyt Yhdysvaltain presidentti DonaldTrump on uhannut erota sopimuksesta, ellei Venäjä seuraavan kahden kuukauden aikana luovu risteilyohjuksista, joita se imperialistisessa kiihkossaan on sopimuksen vastaisesti rakennellut. Vanha pelko on siis heräilemässä henkiin.

Mutta ydinaseita vastaan ei enää viitsitä marssia. Ne ovat yhtä poissa muodista kuin 1980-luvun olkatoppaukset. Paholaisen paikan on ottanut muuttuva ilmasto.

Mikään ei kuitenkaan ole oikeasti kauhistuttavaa paitsi itse pelko. Näin lausui 1600-luvulla filosofi Francis Bacon. Hänellä oli myös lääke pelkoa vastaan: tieto on valtaa, hän totesi.

Kari Enqvist               https://yle.fi/uutiset/3-10557990

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

/&#(¤(#%¤&¤#

No jaa.  Hra E pistelee mutkia suoriksi.  Vedet eivät taida olla nousemassa Suomen kohdalla vielä pariin /+++++ kymmeneen sukupolveen…arvaus.  Ja mitäpä sitten.  Linkolan linja tuntuu lähenevän ?     Tästä tulee mieleen Pohjanmaan sinnikkäät asukkaat(vai hölmöt?) , ketkä ovat jaksaneet rakennella talojaan ja maatilojaan – jokien lähelle, missä lähes toistuvasti melkein vuorittain tulvii kellarit täyteen tulvavesiä.  Jääräpäistä vai mitä se on ?  

  Listalle löytynee satapäin esimerkkejä maailman vaarallisimmista paikoista asua, kuten tulivuorialueet – ihan jopa tulivuorien juurella….ja missä jo aiemmin on tapahtunut jättituhoja ja tuhatmäärin kuolleita tuhon uhreja.  Siinä samassa listassa maapallon laattakohdat, ja suurkaupungit yllään, missä asutaan,vaikka henki voi lähteä huomenissa, kun kunnon maanjäristys jne.   Näitä siis riittää.    

  Miten näiden yhteydessä saadaan oikeaan suhteeseen sana “pelko”……jos muka Suomessa joku pelkää tämän päivän vesselien puolesta, kun maassa ei ole kyykäärmettä vaarallisempa otusta~~~ ei luonnonmullistuksia – lukuunottamatta pikku myrskyjä, joita ei voi verrata samana päivänäkään tuolla jossain muualla oleviin hurrikaaneihin, hirmumyrskyihin ja… tsunameihin tms.      Mikä ihmeen “pelko”  Suomessa ???

   Taitaa olla hurujuttuja nämä…..tai jotain muuta outoa harhaa.  Ja toki aivopesua….kuten nyt ilmastomuutoshässäkkä.   Asia on koko maapallon asia, ja hyvä pistää hoitoon – mutta Suomen typerä koulupoika-meno on aina yhtä rasittavaa perseennuolemista suoraan sanottuna.   Suomen tapa monessa…. yrittää olla se luokan paras – maksaa kansalaisille kaikista eniten, ei suinkaan päättäjille tai rikkaille.  Lammaskansa on se, kuka suurimmat kulut maksaa näistä humputteluista.

  Suomen ei ole syytä olla siellä rivistä esiin astumassa ensimmäisenä — vaan ihan normisti siinä keskikohdilla. Typerykset eteen juoksijat kuolevat sodassakin ensimmäisenä, joten terve järki on syytä pitää tallessa, koska prenikat ja toisten pään paijaus ei hyödytä yhtään mitään. Ja haitan ollessa suurempi kuin hyöty.    (jossain toki hyvä maine on “hyöty” – mutta asiat on syytä pitää oikeissa suhteissaan) Tässä kohtaa se oikea” suhde on pysyä ilmastotalkoissa siellä muiden kanssa samoilla viivoilla.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤4

 

jk….  Äsken uusintana telkussa tämä Joanna Lumleyn reissuohjelma…tällä kertaa Japanissa.   Aiheeseen “pelko”…vain sattumalta….että kun Joanna oli jossain Japanin saarista, missä tulivuori —- niin että 7000 ihmistä asuu tulivuoren juurella.    Lapsilla pakollisena päässään kypärät kouluun tullessaan…ja ensin siivoillaan pihaa tuhkasta, mitä tupruaa tulivuoresta.   Miten lie pikkupiltit pelkäävät asua tappavan tulivuoren vieressä siis siellä Jaaappanissa.`?    Ja monessa muussa mestassa tosiaan.  

  Että onkohan nuo jutut nyt aina ihan suhteessa – näissä populan “extreme-hommissa”……….nimittäin kun jos kyssä on talouden hyödyistä, niin porukka on kumman pelotonta ottamaan riskejä- eri mullistusten jne  suhteen.    Eiköhän se paha tsunamirantakin siellä Aasiassa ole jälleen täynnään ranta-yrittäjiä…..eli sama meno jatkunee — viis siitä, monta tuhatta ihmistä viimeksi kuoli.  

hmm… 

 

Single Post Navigation

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s