matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

“Miksi poliisi ei ymmärrä itse kirjoittamiaan säännöksiä?”(Hs)-2018

Miksi poliisi ei ymmärrä itse kirjoittamiaan säännöksiä?

Korkeat poliisiviranomaiset vetoavat käräjäoikeudessa tietolähdetoimintaa koskevien säännösten epäselvyyteen, vaikka poliisi on itse saanut tehdä ne.

Tietolähdetoiminnan epäselvyyksiin liittyen syytteessä ovat muun muassa keskusrikospoliisin hyllytetty päällikkö Robin Lardot (vas.) ja entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero. (KUVA: Jussi Nukari / Lehtikuva)
Liian sekavat säännökset. Ei voi kerta kaikkiaan tajuta, mitä tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan puhumattakaan siitä, että ymmärtäisi, miten säännöksiä pitäisi soveltaa.

Joka tapauksessa vastuu asiasta on ollut jollakulla muulla.

Tässä kiteytettynä korkeiden poliisipomojen sekä Jari Aarnion ja hänen joukkojensa puolustus oikeudenkäynnissä, jossa selvitetään, miksi Helsingin poliisilaitos ei noudattanut tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä.

Syytteessä on komea rivistö maan korkeinta poliisijohtoa: entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, entinen Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen, Helsingin hyllytetty poliisipäällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin hyllytetty päällikkö Robin Lardot. Lisäksi syytteessä on Aarnio kahden alaisensa kanssa sekä Poliisihallituksen virkamies.

 

Keskiviikkona Helsingin käräjäoikeus aloittaa syytettyjen kuulemisen. Ensimmäisenä kuullaan Mikko Paateroa.

Oikeudenkäynnissä ei tarvitse selvittää sitä, onko säännöksiä noudatettu vai ei. Niitä ei ole noudatettu. Nyt selvitetään vain, onko säännösten sivuuttamiselle jokin oikeudellisesti hyväksyttävä syy, ja jos ei ole, ketkä ovat vastuussa.

Miten uskottava väite säännösten sekavuudesta sitten on?

 

Ainakin sitä voi pitää kiinnostavana, kun tarkastelee säännösten syntyhistoriaa.

Tietolähdetoiminta eli poliisin yhteydenpito alamaailman tietolähteiden kanssa oli harmaata aluetta vuoteen 2005. Silloin poliisilakiin lisättiin säännös tietolähdetoiminnasta. Sen tarkoituksena oli tehostaa tietolähteiltä saatujen tietojen käyttöä ja samalla myös toiminnan valvontaa.

Esitys laadittiin työryhmässä, johon kuului vain poliisihallinnon virkamiehiä. Viisihenkisen työryhmän puheenjohtaja ja sihteeri olivat sisäministeriön poliisiosastolta, muut jäsenet suojelupoliisista, keskusrikospoliisista ja Helsingin poliisista.

Helsingin poliisin edustaja työryhmässä oli Jari Aarnio. Aarnion henkilökohtainen varaedustaja oli hänen alaisensa, joka hänkin on nyt syytteessä. Mies teki vuonna 2009 oikeustieteellisen lisensiaattityönsä tietolähdetoiminnasta, ja samasta vuodesta eteenpäin hän vastasi Helsingin poliisin tietolähdetoiminnasta.

Helsingin poliisilaitos ei valmistelun kuluessa viestittänyt, että asiassa olisi epäselvyyksiä. Esimerkiksi eduskunnan hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa laitos totesi tyytyväisenä, että vihdoinkin lakiin saadaan säännökset tietolähdetoiminnasta. Lausunto oli Jukka Riikosen allekirjoittama.

Laki jäi melko yleiselle tasolle. Vuonna 2008 sisäministeriö antoi lakia täsmentävän asetuksen, ja ministeriön poliisiosasto antoi vielä yksityiskohtaisemman määräyksen, niin sanotun Salpa-määräyksen.

Asetusta valmisteltiin työryhmässä, joka koostui sekin pelkästään poliisihallinnon virkamiehistä sekä yhdestä Tullin edustajasta. Helsingin poliisilaitosta edusti jälleen Jari Aarnio.

Aarnion ja hänen ryhmänsä asenne tietolähderekisteriin oli silloin muuttunut kielteiseksi. Huumepoliisi oli vapaaehtoisesti perustanut tietolähderekisterin ja luonut käytännöt vinkkimiesten käsittelyyn jo 2000-luvun alussa, mutta kun ensimmäinen virkarikostutkinta alkoi vuonna 2007, ryhmä ajoi rekisterin alas.

Salpa-määräyksen päivittämistä suunniteltiin jo vuonna 2010. Helsingin poliisi ihmetteli tuoreen määräyksen päivitystarvetta ja arveli sen aiheuttavan vain sekaannusta. Laitoksen mukaan määräys kaipaisi lähinnä tiivistämistä ja oleellista lyhentämistä.

Laitos ei viitannut sanallakaan siihen, että määräys olisi sekava ja vaikeatulkintainen.

Helsinki nimesi Salpa-määräyksen päivittämistyöryhmään saman Aarnion alaisen, joka oli juuri tehnyt lisensiaattityönsä tietolähdetoiminnasta.

”Hänellä on vankka kokemus kyseisen määräyksen käytäntöön soveltamisesta, ja hän pystyy näin ollen tuomaan esiin parannus- ja muutosesityksiä työryhmätyöskentelyn aikana”, poliisilaitos perusteli nimitystä.

Salpa-määräys uudistettiin tammikuussa 2013, kun ongelmat olivat jo alkaneet kasautua.

Aarnio-kriisi häämötti horisontissa. Poliisissa oli vuoden ajan selvitelty niin sanotun Pasilan miehen kännyköiden tiivistä yhteydenpitoa hasistynnyrijutun epäiltyjen kanssa.

Helsingin huumepoliisi oli antanut krp:lle vaihtuvia selityksiä Pasilan miehestä. Lopulta joulukuussa 2012 se oli myöntänyt, että puhelimet olivat ”Helsingin pakkaa”. Se siis tarkoitti, että puhelimet liittyivät huumepoliisin tietolähdetoimintaan.

Sittemmin Aarniota alettiin epäillä Pasilan mieheksi. Helsingin käräjäoikeus on nyt katsonut, että hän oli Pasilan mies, ja että viestiliikenne liittyi huumekauppaan. Asiasta odotellaan parhaillaan Helsingin hovioikeuden päätöstä.

Salpa-määräyksen uudistamista vauhditti myös Poliisihallituksen laillisuusvalvontatarkastus, jonka kohteena syksyllä 2012 oli tietolähdetoiminta. Tällöin oli valjennut, ettei Helsingin poliisilla ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka vuoden 2008 Salpa-määräyksen mukaan muutoin kuin satunnaisesti tietoa antava henkilö ”tulee rekisteröidä”.

Helsingin poliisi selitti nollaansa sillä, että sillä on vain satunnaisia tietolähteitä. Toinen selitys oli, että rekisteröinti vaatii tietolähteen suostumuksen, eivätkä vinkkimiehet suostu siihen.

Helsingin poliisi ei edelleenkään nähnyt tarvetta uudistaa Salpa-määräystä. Se viittasi vuoden 2014 alusta voimaan tuleviin uusiin poliisi-, pakkokeino- ja esitutkintalakeihin. Ennen määräyksen antamista pitäisi ratkaista useita avoimia kysymyksiä, laitos lausui.

Helsingin poliisin lausunnon oli laatinut jälleen tietolähdetoimintaan perehtynyt Aarnion alainen.

Hän arveli ehdotettujen muutosten saattavan hankaloittaa käytännön poliisitoimintaa tai johtaa epätoivottuihin seurauksiin.

Ongelmallisena hän piti sitä, että luonnoksessa tietolähdetoimintaa koskeva kohta oli kirjoitettu ”poliisia sitovaan varsin ehdottomaan imperatiivimuotoon”. Hän ehdotti määräyksen sijasta väljempää ohjetta, joka jättäisi poliiseille enemmän harkinnanvaraa.

Erityisesti hän vastusti ”varsin ehdotonta vaatimusta tietolähteen rekisteröinnistä”.

Huumepoliisin vastustuksesta huolimatta määräys uudistettiin. Helsingin poliisin käytännöt eivät kuitenkaan muuttuneet.

Noin puoli vuotta myöhemmin oltiin jo täydellisen katastrofin edessä. Marraskuussa 2013 Jari Aarnio vangittiin epäiltynä vakavista rikoksista, ja tietolähdetoiminnan epäselvyyksistä alkoi oma esitutkinta silloisen sisäministerin Päivi Räsäsen (kd) tutkintapyynnön perusteella.

Nyt käräjäoikeudessa selvitellään säännösten ja vastuusuhteiden selkeyttä.

Prosessi noudattelee poliisioikeudenkäyntien perinteitä. Poliisi on onnistunut profiloitumaan kahdella asialla.

Ensinnäkin vastuusuhteet poliisissa näyttävät olevan aivan sekaisin. Historian hämäristä voidaan kaivaa Jakomäki–Mikkeli-oikeudenkäynti, jolloin kukaan ei vastannut pankkiryöstäjän ja hänen panttivankinsa kuolemaan johtaneesta mittavasta poliisioperaatiosta.

Tuoreempi esimerkki on epäiltyjen rekisteriä eli epriä koskeva oikeudenkäynti. Kaikki syytteet hylättiin muun muassa sen takia, että rekisteristä ei oikein vastannut kukaan. Nykyinen Helsingin poliisipäällikkö Tomi Vuori antoi käräjäoikeudessa kuvaavan todistajanlausunnon vastuunkannosta poliisissa.

”Tämä saattaa kuulosta vähän kafkamaiselta. Olin kahdeksan ja puoli vuotta sotilaallisessa organisaatiossa, ja siellä kun sanotaan ’vastaa’, niin se sitten kanssa vastaa. Meillä kun sanotaan ’vastaa’, niin se ei ole välttämättä sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu tai mitä edes edellytetään tapahtuvan.”

Toinen poliisiprosesseille tyypillinen piirre on, että poliiseilla näyttää olevan suuria vaikeuksia ymmärtää säännöksiä.

Epäselviin säännöksiin vedottiin epri-oikeudenkäynnissä, mutta myös Anneli Aueriin ja Mika Myllylään kohdistuneessa laajassa tietourkinnassa. Poliisista löytyi hämmästyttävä määrä virkamiehiä, joille tuli täysin uutena asiana, että poliisin rekistereitä saa käyttää vain viranhoitoon liittyvissä asioissa eikä oman uteliaisuuden tyydyttämiseksi.

Huolestuttavinta on, että poliisit eivät tunnu ymmärtävän säännösten sisältöä edes silloin, kun ne on laadittu poliisihallinnon sisällä.

Ja siellähän ne juuri laaditaan, poliisihallinnon sisällä. Aina työryhmiin ei muisteta ottaa hallinnon ulkopuolisia edes silmänlumeeksi.

)&¤%”#/&¤#¤###

Mukavasti kaluttavaa näissä pollareiden hommissa viime vuosina……tai jopa vuosikymmeninä tokkiinsa.  Itseasiassa moista lain rikkomista tai pykälien vääntöä taidetaan harrastaa ihan kaikkialla, valtionhallinnosta kansalaisiin.  Mitä pidemmät ovat lain lieat….niin sitä löysemmäksi ne kai muuttuvat.  Vähän samaa miten vitsi muuttuu, kun se matkaa 27 kertojan kautta loppupisteeseen. Originaalista on muuttunut jo suuri osa.  Alkuperäinen hauki 3kg onkin jo 13kg  jne.    

Tähän pakettiin kun lisätään tupaten täynnä oleva oikeuslaitos(siis juttuja) — ja että itse hallintokin ja instanssit  eri puolilla vääntelevät jo pykäliä….sekä että kun  kansalaisten oikeusturva alkaa lähennellä pakkasrajaa– niin ollaan heikoilla teillä.  Eli, poliisi on päättänyt monessa touhuta ihan niinkuin “omilla” luvillaan ja omilla tavoillaan.  Tarkoitus pyhittää keinot-tyyliin.

Jos VAIN poliisin näkökulmaa tuossa miettii, niin ei olisi ainuttakaan (mutu)   vasikkaa, kuka haluaisi itseään tai omaa oikeaa nimeään yhtään mihinkään listaan, ei yhden poliisin omaan tai yleiseenkään listaan.   Sen kun voi sieltä kaivaa joku toinen poliisi tai hakkeri,  kuka välittäisi  tiedon eteenpäin tai mistä tahansa syystä osoittaisi sen väärään paikkaan — ja  vasikka voisikin odotella siinä kohtaa, että mistä itsensä löytää hetken päästä, kun vasikoinnit tulevat ilmi.       

   Että  joskohan  tämä tutkinta…Aarnio-keissi ja jotkut muut.. ..sekä pykälien tarkennus nyt tästä eteenpäin tuota  sen, että vasikoiden markkinat tulevat loppumaan tästä maasta.  Tai ainakin muuttavat tapojaan näkyvyyden ja toiminnan  suhteen. 

 

Single Post Navigation

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s