matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Archive for the month “October, 2018”

Lähi-idän valtiotkin jo murhahommissa täällä(Tanska)-2018

Tanskan poliisi: Iranin turvallisuuspalvelu valmisteli salamurhaa Tanskassa – yksi pidätetty

Pidätys liittyy poliisin suuroperaatioon Tanskassa runsas kuukausi sitten, jolloin Tanskan pääsaari eristettiin.

Tanska

Tanskan poliisin jättioperaatio pysäytti eilen liikenteen Själlandin saarella.
Tanskan poliisin jättioperaatio pysäytti eilen liikenteen Själlandin saarella.NILS MEILVANG / EPA

Iranissa toimiva turvallisuuspalvelu valmisteli iskua Tanskan maaperällä, Tanskassa asuvaa henkilöä vastaan, kertoo Tanskan suojelupoliisi PET. Poliisi kertoo pidättäneensä iranilaistaustaisen Norjan kansalaisen.       ( ja kas kummaa…murhahommissa tuon jutun mukaan tekijä iranilaistaustainen norjalainen.  Kenties maahanmuuttaja????    )

Epäilty on kiistänyt syytökset, suojelupoliisin johtaja Finn Borch Andersen kertoi tiedotustilaisuudessa Tanskan yleisradion DR:n mukaan (siirryt toiseen palveluun).

Pidätys liittyy poliisin suuroperaatioon Tanskassa runsas kuukausi sitten, jolloin kaikki meri- ja maayhteydet Tanskan pääsaarelle Själlandiin suljettiin.

Tanskalaisviestimet ovat kertoneet aiemmin, että uhka kohdistui iranilaisen Asmla-ryhmän jäseniin, jotka elävät maanpaossa Tanskassa.

Suojelupoliisin mukaan hyökkäyksen kohteena olisi ollut järjestön Tanskan-osaston johtaja. Järjestö ajaa itsenäistä arabivaltiota Etelä-Iranin Khuzestaniin.

Tanska tulee vastaamaan Iranin turvallisuuspalvelun hyökkäysaikeisiin, Tanskan ulkoministeri Anders Samuelsen tviittasi. Hän kertoi Tanskan hallituksen keskustelevan jatkotoimista muiden Euroopan valtioiden kanssa.

Iran on syyttänyt Tanskaa sellaisten henkilöiden suojelemisesta, jotka ovat Iranissa syyskuussa sotilasparaatiin tehdyn iskun takana. Iskussa sai surmansa 25 ihmistä. Iran on luokitellut järjestön terrorijärjestöksi.

Poliisin mukaan Asmla-järjestön edustaja on ollut suojeluksessa keväästä lähtien, jolloin viranomaiset saivat tietää häneen kohdistuneesta uhkasta. Vaara ei poliisin mukaan ole vielä ohi.                        Tanskan PET kertoo tutkineensa tapausta yhdessä Norjan suojelupoliisien kanssa.

Lähteet: Reuters     ////  https://yle.fi/uutiset/3-10483141

&#)&#)¤####

   No jaa..    Englannissa jo yksi polonium-murha….ja pari murhayritystä lisää juuri äskettäin.          Euroopan iskut siihen päälle taviskansalaisiin, sekä nyt oikein turvallisuuspalvelun hommaama isku epäilyjen alla. Tanska. 

  Israelhan kävi jo aikoinaan Lillehammerissa murhaamassa(teloittamassa) yhden syyttömän pizzanpaistajan, kun epäili heppua terroristiksi.Rapatessa roiskuu sanotaan.    Että maapallon valtioiden rajatkaan eivät meinaa mitään enää, kun  ovat auki siellä tääll…., oli turisti, valmis palkkamurhaaja tai mikä murhaaja tahansa.

    Mutta kansalaiset ovat kai Shengenin ja Eu:n  kannalla, vaikka pari(=jokusen kymmentä)  tyyppiä nyt pääsee hengestään.  Kunhan ei siis osu oman talon ovelle, kuten ihmiset yleensä ajattelevat.  Kaikki koskee vain “muita”, keitä emme ole me “itse”.      Ainoa vika ajattelussa, kuten esim Turku….on se, että fanaatikot eivät välitä siitä, kuka kuolee….siinä sivussa… tai kohdalla.     Että lisää vain näitä potentiaaleja riskikappaleita kai tännekin on tulossa.  Pääministerihän päätoimijana Suomen päässä niitä tänne toivotteli, sun muut markkinaheput päälle.    Ehkä Suomen kipupiste ei ole vielä kohdallaan, kun hommassa ei tunnu tapahtuvan mitään, siis maahanmuuton rajoituspuolella.

      Persut ovat olleet hissuksiin viime aikoina.  Olisiko Halla-ahon ajatus muka jotenkin tehdä itsestään hallituskelpoista – pitämällä nokkaa tukossa ?     Vai onko voimien keräämistä ensi kevään koitoksia varten- ja ajoitus sitten myöhemmin?  Suomessahan ei maahanmuuton kanssa oikein pelaakaan kukaan muu kuin persut, ja mitä tulee ennustamishommiin – niin mikään ei näytä muuttuvan- eli veronmaksajat voivat ..ja saavatkin kaivella kukkaroitaan edelleen ensi vaalienkin jälkeen. Mitäs nyt joku miljardi sinne tänne.  Ja vasiten, eihän se ole pois kuin Suomen  köyhiltä ja valmiiksi köyhiltä.  Siihen joukkoon joutaa kai poliitikkojen mielestä  sekoittaa lisää ulkomaan eläviä, niin tulee vähän extraa soppaan.    Sellaista menoa.

“Miksi poliisi ei ymmärrä itse kirjoittamiaan säännöksiä?”(Hs)-2018

Miksi poliisi ei ymmärrä itse kirjoittamiaan säännöksiä?

Korkeat poliisiviranomaiset vetoavat käräjäoikeudessa tietolähdetoimintaa koskevien säännösten epäselvyyteen, vaikka poliisi on itse saanut tehdä ne.

Tietolähdetoiminnan epäselvyyksiin liittyen syytteessä ovat muun muassa keskusrikospoliisin hyllytetty päällikkö Robin Lardot (vas.) ja entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero. (KUVA: Jussi Nukari / Lehtikuva)
Liian sekavat säännökset. Ei voi kerta kaikkiaan tajuta, mitä tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan puhumattakaan siitä, että ymmärtäisi, miten säännöksiä pitäisi soveltaa.

Joka tapauksessa vastuu asiasta on ollut jollakulla muulla.

Tässä kiteytettynä korkeiden poliisipomojen sekä Jari Aarnion ja hänen joukkojensa puolustus oikeudenkäynnissä, jossa selvitetään, miksi Helsingin poliisilaitos ei noudattanut tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä.

Syytteessä on komea rivistö maan korkeinta poliisijohtoa: entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, entinen Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen, Helsingin hyllytetty poliisipäällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin hyllytetty päällikkö Robin Lardot. Lisäksi syytteessä on Aarnio kahden alaisensa kanssa sekä Poliisihallituksen virkamies.

 

Keskiviikkona Helsingin käräjäoikeus aloittaa syytettyjen kuulemisen. Ensimmäisenä kuullaan Mikko Paateroa.

Oikeudenkäynnissä ei tarvitse selvittää sitä, onko säännöksiä noudatettu vai ei. Niitä ei ole noudatettu. Nyt selvitetään vain, onko säännösten sivuuttamiselle jokin oikeudellisesti hyväksyttävä syy, ja jos ei ole, ketkä ovat vastuussa.

Miten uskottava väite säännösten sekavuudesta sitten on?

 

Ainakin sitä voi pitää kiinnostavana, kun tarkastelee säännösten syntyhistoriaa.

Tietolähdetoiminta eli poliisin yhteydenpito alamaailman tietolähteiden kanssa oli harmaata aluetta vuoteen 2005. Silloin poliisilakiin lisättiin säännös tietolähdetoiminnasta. Sen tarkoituksena oli tehostaa tietolähteiltä saatujen tietojen käyttöä ja samalla myös toiminnan valvontaa.

Esitys laadittiin työryhmässä, johon kuului vain poliisihallinnon virkamiehiä. Viisihenkisen työryhmän puheenjohtaja ja sihteeri olivat sisäministeriön poliisiosastolta, muut jäsenet suojelupoliisista, keskusrikospoliisista ja Helsingin poliisista.

Helsingin poliisin edustaja työryhmässä oli Jari Aarnio. Aarnion henkilökohtainen varaedustaja oli hänen alaisensa, joka hänkin on nyt syytteessä. Mies teki vuonna 2009 oikeustieteellisen lisensiaattityönsä tietolähdetoiminnasta, ja samasta vuodesta eteenpäin hän vastasi Helsingin poliisin tietolähdetoiminnasta.

Helsingin poliisilaitos ei valmistelun kuluessa viestittänyt, että asiassa olisi epäselvyyksiä. Esimerkiksi eduskunnan hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa laitos totesi tyytyväisenä, että vihdoinkin lakiin saadaan säännökset tietolähdetoiminnasta. Lausunto oli Jukka Riikosen allekirjoittama.

Laki jäi melko yleiselle tasolle. Vuonna 2008 sisäministeriö antoi lakia täsmentävän asetuksen, ja ministeriön poliisiosasto antoi vielä yksityiskohtaisemman määräyksen, niin sanotun Salpa-määräyksen.

Asetusta valmisteltiin työryhmässä, joka koostui sekin pelkästään poliisihallinnon virkamiehistä sekä yhdestä Tullin edustajasta. Helsingin poliisilaitosta edusti jälleen Jari Aarnio.

Aarnion ja hänen ryhmänsä asenne tietolähderekisteriin oli silloin muuttunut kielteiseksi. Huumepoliisi oli vapaaehtoisesti perustanut tietolähderekisterin ja luonut käytännöt vinkkimiesten käsittelyyn jo 2000-luvun alussa, mutta kun ensimmäinen virkarikostutkinta alkoi vuonna 2007, ryhmä ajoi rekisterin alas.

Salpa-määräyksen päivittämistä suunniteltiin jo vuonna 2010. Helsingin poliisi ihmetteli tuoreen määräyksen päivitystarvetta ja arveli sen aiheuttavan vain sekaannusta. Laitoksen mukaan määräys kaipaisi lähinnä tiivistämistä ja oleellista lyhentämistä.

Laitos ei viitannut sanallakaan siihen, että määräys olisi sekava ja vaikeatulkintainen.

Helsinki nimesi Salpa-määräyksen päivittämistyöryhmään saman Aarnion alaisen, joka oli juuri tehnyt lisensiaattityönsä tietolähdetoiminnasta.

”Hänellä on vankka kokemus kyseisen määräyksen käytäntöön soveltamisesta, ja hän pystyy näin ollen tuomaan esiin parannus- ja muutosesityksiä työryhmätyöskentelyn aikana”, poliisilaitos perusteli nimitystä.

Salpa-määräys uudistettiin tammikuussa 2013, kun ongelmat olivat jo alkaneet kasautua.

Aarnio-kriisi häämötti horisontissa. Poliisissa oli vuoden ajan selvitelty niin sanotun Pasilan miehen kännyköiden tiivistä yhteydenpitoa hasistynnyrijutun epäiltyjen kanssa.

Helsingin huumepoliisi oli antanut krp:lle vaihtuvia selityksiä Pasilan miehestä. Lopulta joulukuussa 2012 se oli myöntänyt, että puhelimet olivat ”Helsingin pakkaa”. Se siis tarkoitti, että puhelimet liittyivät huumepoliisin tietolähdetoimintaan.

Sittemmin Aarniota alettiin epäillä Pasilan mieheksi. Helsingin käräjäoikeus on nyt katsonut, että hän oli Pasilan mies, ja että viestiliikenne liittyi huumekauppaan. Asiasta odotellaan parhaillaan Helsingin hovioikeuden päätöstä.

Salpa-määräyksen uudistamista vauhditti myös Poliisihallituksen laillisuusvalvontatarkastus, jonka kohteena syksyllä 2012 oli tietolähdetoiminta. Tällöin oli valjennut, ettei Helsingin poliisilla ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka vuoden 2008 Salpa-määräyksen mukaan muutoin kuin satunnaisesti tietoa antava henkilö ”tulee rekisteröidä”.

Helsingin poliisi selitti nollaansa sillä, että sillä on vain satunnaisia tietolähteitä. Toinen selitys oli, että rekisteröinti vaatii tietolähteen suostumuksen, eivätkä vinkkimiehet suostu siihen.

Helsingin poliisi ei edelleenkään nähnyt tarvetta uudistaa Salpa-määräystä. Se viittasi vuoden 2014 alusta voimaan tuleviin uusiin poliisi-, pakkokeino- ja esitutkintalakeihin. Ennen määräyksen antamista pitäisi ratkaista useita avoimia kysymyksiä, laitos lausui.

Helsingin poliisin lausunnon oli laatinut jälleen tietolähdetoimintaan perehtynyt Aarnion alainen.

Hän arveli ehdotettujen muutosten saattavan hankaloittaa käytännön poliisitoimintaa tai johtaa epätoivottuihin seurauksiin.

Ongelmallisena hän piti sitä, että luonnoksessa tietolähdetoimintaa koskeva kohta oli kirjoitettu ”poliisia sitovaan varsin ehdottomaan imperatiivimuotoon”. Hän ehdotti määräyksen sijasta väljempää ohjetta, joka jättäisi poliiseille enemmän harkinnanvaraa.

Erityisesti hän vastusti ”varsin ehdotonta vaatimusta tietolähteen rekisteröinnistä”.

Huumepoliisin vastustuksesta huolimatta määräys uudistettiin. Helsingin poliisin käytännöt eivät kuitenkaan muuttuneet.

Noin puoli vuotta myöhemmin oltiin jo täydellisen katastrofin edessä. Marraskuussa 2013 Jari Aarnio vangittiin epäiltynä vakavista rikoksista, ja tietolähdetoiminnan epäselvyyksistä alkoi oma esitutkinta silloisen sisäministerin Päivi Räsäsen (kd) tutkintapyynnön perusteella.

Nyt käräjäoikeudessa selvitellään säännösten ja vastuusuhteiden selkeyttä.

Prosessi noudattelee poliisioikeudenkäyntien perinteitä. Poliisi on onnistunut profiloitumaan kahdella asialla.

Ensinnäkin vastuusuhteet poliisissa näyttävät olevan aivan sekaisin. Historian hämäristä voidaan kaivaa Jakomäki–Mikkeli-oikeudenkäynti, jolloin kukaan ei vastannut pankkiryöstäjän ja hänen panttivankinsa kuolemaan johtaneesta mittavasta poliisioperaatiosta.

Tuoreempi esimerkki on epäiltyjen rekisteriä eli epriä koskeva oikeudenkäynti. Kaikki syytteet hylättiin muun muassa sen takia, että rekisteristä ei oikein vastannut kukaan. Nykyinen Helsingin poliisipäällikkö Tomi Vuori antoi käräjäoikeudessa kuvaavan todistajanlausunnon vastuunkannosta poliisissa.

”Tämä saattaa kuulosta vähän kafkamaiselta. Olin kahdeksan ja puoli vuotta sotilaallisessa organisaatiossa, ja siellä kun sanotaan ’vastaa’, niin se sitten kanssa vastaa. Meillä kun sanotaan ’vastaa’, niin se ei ole välttämättä sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu tai mitä edes edellytetään tapahtuvan.”

Toinen poliisiprosesseille tyypillinen piirre on, että poliiseilla näyttää olevan suuria vaikeuksia ymmärtää säännöksiä.

Epäselviin säännöksiin vedottiin epri-oikeudenkäynnissä, mutta myös Anneli Aueriin ja Mika Myllylään kohdistuneessa laajassa tietourkinnassa. Poliisista löytyi hämmästyttävä määrä virkamiehiä, joille tuli täysin uutena asiana, että poliisin rekistereitä saa käyttää vain viranhoitoon liittyvissä asioissa eikä oman uteliaisuuden tyydyttämiseksi.

Huolestuttavinta on, että poliisit eivät tunnu ymmärtävän säännösten sisältöä edes silloin, kun ne on laadittu poliisihallinnon sisällä.

Ja siellähän ne juuri laaditaan, poliisihallinnon sisällä. Aina työryhmiin ei muisteta ottaa hallinnon ulkopuolisia edes silmänlumeeksi.

)&¤%”#/&¤#¤###

Mukavasti kaluttavaa näissä pollareiden hommissa viime vuosina……tai jopa vuosikymmeninä tokkiinsa.  Itseasiassa moista lain rikkomista tai pykälien vääntöä taidetaan harrastaa ihan kaikkialla, valtionhallinnosta kansalaisiin.  Mitä pidemmät ovat lain lieat….niin sitä löysemmäksi ne kai muuttuvat.  Vähän samaa miten vitsi muuttuu, kun se matkaa 27 kertojan kautta loppupisteeseen. Originaalista on muuttunut jo suuri osa.  Alkuperäinen hauki 3kg onkin jo 13kg  jne.    

Tähän pakettiin kun lisätään tupaten täynnä oleva oikeuslaitos(siis juttuja) — ja että itse hallintokin ja instanssit  eri puolilla vääntelevät jo pykäliä….sekä että kun  kansalaisten oikeusturva alkaa lähennellä pakkasrajaa– niin ollaan heikoilla teillä.  Eli, poliisi on päättänyt monessa touhuta ihan niinkuin “omilla” luvillaan ja omilla tavoillaan.  Tarkoitus pyhittää keinot-tyyliin.

Jos VAIN poliisin näkökulmaa tuossa miettii, niin ei olisi ainuttakaan (mutu)   vasikkaa, kuka haluaisi itseään tai omaa oikeaa nimeään yhtään mihinkään listaan, ei yhden poliisin omaan tai yleiseenkään listaan.   Sen kun voi sieltä kaivaa joku toinen poliisi tai hakkeri,  kuka välittäisi  tiedon eteenpäin tai mistä tahansa syystä osoittaisi sen väärään paikkaan — ja  vasikka voisikin odotella siinä kohtaa, että mistä itsensä löytää hetken päästä, kun vasikoinnit tulevat ilmi.       

   Että  joskohan  tämä tutkinta…Aarnio-keissi ja jotkut muut.. ..sekä pykälien tarkennus nyt tästä eteenpäin tuota  sen, että vasikoiden markkinat tulevat loppumaan tästä maasta.  Tai ainakin muuttavat tapojaan näkyvyyden ja toiminnan  suhteen. 

 

”Tarvitsemme nimittäin myös slummit Amerikan malliin”(Suokas)

Rakennusliiton Suokkaalta ryöpsähti kärjekästä Holmström-arvostelua: ”Tarvitsemme nimittäin myös slummit Amerikan malliin”

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas sanoo, että talvisodan henki ja työntekijäjärjestöjen oikeuksien kunnioittaminen loppuivat Juha Sipilän (kesk.) hallituksen syntymiseen.

”Sipilän porvarihallitus pyyhkäisi pöytää kansallisella konsensuksella. Nyt olemme nähneet, miten kansakunta saadaan hajalle, jopa yllättävän nopeasti.”

No2:   Näin siinä voi käydä, kun ay-liike harrastaa järjen käyttöä, eikä raivoa” silloin kun talous on alamaissa….eli antaa hieman periksi ,jotta kansakunta pärjäilee.   Mutta mitä tekee kapitalisti samaan aikaan  —— no toki potkii maassa makaavaa kun kerran on tilaisuus.       Ay-liikkeen ehkä on syytä palauttaa järjestys jossain kohtaa, jos ei halua joutua kadulle luita kaluamaan….kulkukoiran asemaan ja pois potkittavaksi.  

Suokas kirjoittaa blogissaan, että talousnobelisti Bengt Holmström kylvi keskustelua herättäneet kommenttinsa keskustalaisen pääministerin jo valmiiksi kyntämään peltoon.

”Holmström on liki koko aikuisikänsä asunut Yhdysvalloissa, jossa ammattiyhdistysliike on nuijittu maan rakoon ja köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien kantaväestöä alempi palkkaus ja heikompi sosiaaliturva ovat osa jokapäiväistä elämää.”

Suokas pitää yllättävänä sitä, miten herkästi Suomen oikeisto lähti näitä ehdotuksia myötäilemään.

”Enää ei näköjään riitä rajojen täydellinen aukaiseminen ulkomaalaiselle työvoimalle ja työehtosopimusten yleissitovuuden poisto kotimaisten duunarien vaihtamiseksi ulkomaiseen halpatyövoimaan. Nyt meillekin halutaan ihan oikeat toisen tai kolmannen luokan työmarkkinat ja toisen tai kolmannen luokan kansalaiset.”

Holmström ei kehitellyt ajatustaan riittävän pitkälle, kirjoittaa Suokas.

”Tarvitsemme nimittäin myös slummit Amerikan malliin. Nykyisilläkään liksoilla kun ei pääkaupunkiseudulla tahdo elää.”

https://www.demokraatti.fi/rakennusliiton-suokkaalta-ryopsahti-karjekasta-holmstrom-arvostelua-tarvitsemme-nimittain-myos-slummit-amerikan-malliin

%#=%#%###

Kela romuna, sähköfirmat porskuttaa ja köyhä saa kylmää kättä.-2018

Sähköyhtiöt saavat vedellä välistä miljoonatolkulla veroja, jonkun porsaanreiän takia ja homma näyttää jatkuvan…..eli rahaa sataa yrityksille.     Köyhät kelan tuki”roskat” saavat kärsiä hikisistä veronpalautuksista siten, että kun pari sataa tulisi jostain, niin toinen käsi nappaa ne tuesta ulos.   Kela ja osin sossukin siis ovat instansseja, mitkä pitävät ihmisiä köyhinä , viivan alusen mukaan — eivät suinkaan ajattele sosiaalista toimintaa millään tai yhdelläkään aivosolulla (siis ne työntekijät siellä).  

No laki voi olla mitä on, mutta jos on käytössä harkinnnanvarainen, niin ehkä niille soluille voisi yrittää hankkia toimintaa tuossakin kohtaa.  Siellä on ihmisillä puute kengistä, pesukone rikki, tenaville vaatetta,  uutta sitä ja käytettyä tätä tarvitsee–tarvitSISI……mutta hups, onhan meillä nämä niistäjät tuossa välissä, kuten Kela ja sossu, ketkä pitävät huolen, ettei sinne pussin pohjalle jää mitään extraa.   Tämänpäiväinen uutinen /uutiset tuossa ovat oikein hyvää esimerkkiä tästä asiasta.   

   Ja että kannattaako kansalaisen harkita pimeätä duunia tai välistävetämistä itsekin, kuten business tekee.      No petoksia eli rikoslain alaista ei kannata — mutta eihän tuollainen rikkaiden ja busineksen hyysääminen johda moneen ajatuksen lopputulemaan.   Turha vähän höpötellä niitä vanhoja virsiä, että “rehellisyys maan perii”     Tämän maan perii kyynärpäillään ja hyvillä verosuunnitelmilla – yritykset ja rikkkaampi kansanosa.

&¤#&%?)&#%

 

YLE:::::””””Kansaneläkelaitos muutti marraskuussa tuhansien toimeentulotukihakemusten päätöksiä. Niissä ei ollut otettu huomioon veronpalautuksia, joten tuen määrä pienenee luvatusta.”””””  ///// “”””” Suuri veronpalautus voi vaikuttaa toimeentulotukeen useamman kuukauden ajan. “””””””””        https://yle.fi/uutiset/3-9958726

¤#&%¤”#

Finnwatch: Hallitus antaa verokikkailun jatkua – sähköyhtiö Caruna hyödyntää porsaanreikää laissa

Kansalaisjärjestön mielestä hallitus on taipunut lobbaajien tahtoon verolain uudistamisessa. Caruna kiistää tekevänsä verosuunnittelua.

verosuunnittelu

Henrietta Hassinen / Yle

Kansalaisjärjestö Finnwatchin mukaan Suomen valtio menetti sähkönsiirtoyhtiö Carunan verokikkailun takia verotuloja viime vuonna noin 12 miljoonaa euroa.

Finnwatchin mukaan tämä oli mahdollista Suomen verolaissa olevan porsaanreiän takia.

Järjestö julkaisi laskelmansa perjantaiaamuna (siirryt toiseen palveluun). Selvityksessä se arvostelee hallitusta siitä, ettei tämä aio puuttua asiaan eduskunnassa käsittelyssä olevassa lakipaketissa.

– Hallitus voisi korjata lain porsaanreiän, mutta elinkeinoelämä lobbaa vastaan, Finnwatch kirjoittaa.

Caruna joutui julkiseen ryöpytykseen pari vuotta sitten, kun yhtiö teki rajuja korotuksia sähkön siirtohintoihin. Yle kertoi, ettei yhtiö maksanut juuri lainkaan veroja Suomeen 50 miljoonan euron tuloksesta.

Myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) arvosteli kevättalvella 2016 rajusti Carunaa.

– Kaiken kaikkiaan voisi sanoa verojen kiertämiseksi tehtävistä järjestelyistä, että itsekkyys Suomessa ylittää jo sairauden asteen, Sipilä sanoi Ylen haastattelussa.

Yle on pyytänyt Finnwatchilta Carunan väitettyyn verovajeeseen liittyvän tausta-aineiston ja käynyt sen läpi. Kansalaisjärjestön johtopäätökset vaikuttavat oikeilta, mutta Yle ei ole tehnyt asiassa omia laskelmia.

Caruna: Hyvä että asiasta keskustellaan

Caruna on saanut tutustua etukäteen Finnwatchin tekemään selvitykseen. Yhtiön mielestä se on osittain tarkoituksenhakuinen.

– Hyvä, että asiasta keskustellaan, etenkin kun uuden lain valmistelu on käynnissä, sanoo Carunan talous- ja varatoimitusjohtaja Jyrki Tammivuori.

Tammivuori kiistää Finnwatchin perusväitteen eli sen, että yhtiö käyttäisi omistajilta saatuja lainoja verosuunnitteluun.

– Ei käytä. Omistajat ovat sijoittaneet yhtiöön huomattavan määrän omaa pääomaa ja sen lisäksi antaneet osakaslainaa, jota emme olisi saaneet markkinoilta.

– Lisäksi sähkömarkkinaliiketoiminnassa on merkittävä investointivaihe menossa ja investointeihin tarvitaan vierasta pääomaa, Verkkoyhtiöt investoivat noin vuoteen 2030 mennessä kahdeksan miljardia euroa, Tammivuori sanoo.

Verokikkailu on suitsittu

Finnwatch on selvittänyt Carunan monimutkaista yhtiörakennetta ja konsernin sisäisiä lainajärjestelyitä, joista myös Yle kirjoitti vuonna 2016.

Sähkönsiirtoyhtiön omistukset kulkevat muun muassa Hollannin kautta. Useat kansainväliset yritykset hyödyntävät Hollannin suosiollista lainsäädäntöä verosuunnittelussa.

Verosuunnittelu toimii yksinkertaistaen niin, että konsernin veroparatiisissa toimiva yhtiö ottaa lainan, jonka maksaminen jää korkeamman verotuksen maassa olevan yhtiön harteille.

Suuret rahoituskulut ja korkojen verovähennysoikeudet alentavat yhtiöiden maksamia veroja niiden varsinaisissa toimintamaissa kuten Suomessa.

Menettelyä on pyritty hillitsemään vähentämällä korkojen vähennysoikeutta. Mutta miksi näin ei ole käynyt esimerkiksi Carunan kohdalla?

Finnwatchin mukaan kyse on lakiin jääneestä porsaanreiästä, jota hallitus ei aio edelleenkään korjata.

Sanahirviö mahdollistaa kikkailun

Carunan ja muiden yhtiöiden verosuunnittelun mahdollistaa sanahirviö nimeltä tasevapaussäännös.

Yksinkertaistaen tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiö voi vähentää verotuksessa kaikki korkotulot, jos se pystyy osoittamaan koko konsernin olevan yhtä velkainen.

Laki lähtee siis ajatuksesta, että velkaa ei ole siirretty teennäisesti konsernin sisällä korkean verotuksen maassa toimiviin yhtiöihin, mikäli koko konserni on yhtä pahasti velkaantunut.

Finnwatchin mukaan Caruna on hyödyntänyt tasevapaussäännöstä.

Caruna-konsernin hollantilaisella emoyhtiöllä oli vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan yli 900 miljoonaa euroa osakaslainoja. Osakaslainoista maksettujen korkojen vuoksi Caruna-konserni on ollut raskaasti tappiollinen

Kansalaisjärjestön mukaan Suomessa on noin 60 yhtiötä, jotka ovat hyödyntäneet tasevapaussäännöstä. Näiden joukossa voi olla myös yrityksiä, joiden toimintaan ei liity verosuunnittelua.

Caruna on Suomen suurin sähköverkkoyhtiö.Petteri Paalasmaa / AOP

Porsaanreikä on jäämässä lakiin

Eduskunta käsittelee parasta aikaa keinoja, joilla EU:n veronkiertodirektiivi pannaan toimeen. Hallituksen esityksen luonnoksessa (siirryt toiseen palveluun) joulukuussa 2017 valtiovarainministeriö esitti tasevapautuksesta luopumista, koska sitä on käytetty myös verokikkailuun.

Syyskuussa annetussa uudessa esityksessä (siirryt toiseen palveluun) tasevapautus oli kuitenkin tuotu takaisin lakiin – eli Carunan ja muiden yhtiöiden toiminta voisi jatkua.

Finnwatchin mukaan täyskäännös johtui elinkeinoelämän lobbauksesta.

Onko Caruna lobannut poliitikkoja?

– Emme, mutta on asiasta tietysti keskusteltu alan sisällä. Se on joka asiasta on lausunut, on Energiateollisuus ry, sanoo Jyrki Tammivuori.

Caruna ei siis ole keskustellut asiasta poliitikkojen kanssa?

– Ei ole.

———————

https://yle.fi/uutiset/3-10476437

 

no2need: Lentsikka vai 7oikein. – 2018

29.10-18

Lentsikka putosi jälleen …oliko Indonesiassa….ja aika paljon ihmisiä kuoli, oliko 180 tai 280 ~~~ anyway.   Kone putosi mereen. ( YLE::Indonesiassa Lion Air -lentoyhtiön matkustajakone on syöksynyt mereen. Koneessa oli 189 ihmistä.  29.10-18) 

Tuli vaan mieleen toi suhde loton ja lento-onnettomuudessa kuolemisen kanssa….   eli 7 oikein lotossa todennäköisyys on siinä 1/ 19miljoonaa…….  ja sitten todennäköisyys lento-onnettomuuksissa kuolemisiin — näytti tuolla googlen mukaan olevan siinä  1/ 7-11miljoonaa ( ei faktatietoa tuo 7-11 milj. mutta lie sinnepäin)

      Mutta erot eivät ole kovin isot, kun miettii itse ideaa, eli sitä että lottoa pelaavat  ihmiset haluavat uskoa voittavansa lotossa joku kaunis päivä..ja lottoavat parhaimmillaan  kai vaikka 20-30vuotta~~  ja odottavat onnenpäivää,  eli sitä 7 oikein lappua.    Mutta lentomatkustajat eivät yleensä ikinä halua uskoa , että istuvat juuri siinä koneessa mikä putoaa — koska kovasti jaksetaan puhella siitä, että lentomatkailu on turvallisempaa kuin autoilu tai fillarointi- tai mikä tahansa muu matkustusmuoto. ( osin johtuu siitä, että  matkustajamäärät ovat niin suuria)  

    No ajatukset päinvastaisia ihmisten päässä, kun kyseessä on toivo ja usko… minkä voi muokata siihen muotoon, kuin oma pää haluaa.    Todennäköisyydet tuossa ylempänä kertovat paremmin, missä mennään toivojen ja uskojen kanssa….jos siis nuo luvut pannaan vierekkäin ja jos lähinnä tuo lento-onnettomuus laskelma pitää kutinsa. Loton todennäköisyys on toki faktaa ja matikkaa.     On niissä tosin melkein”  tupla-ero………eli 19/10~~………mutta silti.

 

Linkit Wikipedia ja google

Taas idiootti-lääkäreitä maisemissa.-2018

Mitä muuta voi ajatella artikkelin kokonaisinfosta.  Määrätään nappeja, vaikka vaarat ovat tiedossa.  Ja nyt vaikka EU rajoittaa tai kieltää, niin Suomipoika-ja tyttö eivät saa mitään haittoja mistään –  eli sisujengiä on tässä maassa.  Rautaista populaa.   Fimea viis veisaa ja lääkärit vielä vähemmän.   Mutta tätä romuahan tässä maassa on tarjolla pilvin pimein– eli ammattitaidottomia, välinpitämättömiä ja paksupäisiä lääkäreitä…..sekä päättäjät sinne samaan kasaan näköjään. Kaikki pallon viisaus lie meillä täällä ja kaikki tiedetään paremmin, eikös.

/%#”/&%)#/&%

Vaarallisia sivuvaikutuksia aiheuttavan antibiootin käyttöä rajattu Suomessa – silti potilaat kertovat saaneensa sitä yleisimpiin tulehduksiin: “Peruskunto romahti täysin”

Fluorokinoloniantibioottien käyttöä rajoitetaan Euroopassa vakavien sivuvaikutusten vuoksi. Lääke voi aiheuttaa pitkäaikaisia jännevaurioita, lihaskipuja ja sekavuutta.

antibiootit

Fluorokinoloneja ei Fimean mukaan ole Suomessa tähänkään saakka pidetty ensisijaisena lääkkeenä ja kokonaiskäyttö on ollut laskussa.AOP

Vakavia sivuvaikutuksia aiheuttavien fluorokinoloniantibioottien käyttösuosituksiin ei ole tulossa suuria muutoksia Suomessa. Euroopan lääkeviraston uuden linjauksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan fluorokinoloniantibiootteja ei pitäisi enää käyttää esimerkiksi lievien tai kohtalaisten infektioiden hoitoon silloin, kun tarjolla on vaihtoehtoisia lääkkeitä. Antibiootit voivat aiheuttaa esimerkiksi pitkäaikaisia jännevaurioita, lihaskipuja ja mielenterveysoireita.

Lääketurvallisuutta Suomessa valvova Fimea uskoo, että uuden suosituksen vaikutukset jäävät täällä vähäisiksi. Fluorokinoloneja ei Fimean mukaan ole Suomessa tähänkään saakka pidetty ensisijaisena lääkkeenä ja kokonaiskäyttö on ollut laskussa. Suosituksen mukaan niitä saa määrätä vain potilaille, joilla ei voida käyttää muita kyseisiin infektioihin tepsiviä lääkkeitä.

Yle kertoi fluorokinoloniantibioottien aiheuttamista ongelmista jo vuonna 2015. Lääkkeiden kauppanimiä ovat esimerkiksi Avelox ja Ciprofloxacin. Yleisimpiä antibiootteja (siirryt toiseen palveluun) ovat Suomessa penisilliinit ja kefalosporiinit.

– Suomessa tilanne ei ehkä kovin paljon muutu, koska fluorokinolonien käyttö on ollut hyvin maltillista. Joissakin maissa joudutaan käyttämään enemmän tämän ryhmän lääkkeitä antibioottiresistenssin vuoksi, mutta meillä on onneksi tarjolla muitakin tehokkaita antibiootteja, sanoo Fimean ylilääkäri Kimmo Jaakkola.

Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta.

Pekka Suomalainen

Apteekkariliiton mukaan Suomessa ei ole saatavilla tilastoa, joka erittelisi, kuinka paljon fluorokinoloneja on mihinkin vaivaan määrätty. Monet potilaat kuitenkin kertovat, että fluorokinoloneja on vastoin suosituksia määrätty heille ensimmäiseksi lääkkeeksi lieviin tulehduksiin.

Kysyimme kokemuksia suomalaisilta, jotka ovat saaneet viime vuosina reseptin fluorokinoloniantibiootteihin. Kysymyksiin vastasi 40 henkilöä, jotka ovat iältään nuoria tai keski-ikäisiä. Kommentit saatiin pääosin Facebook-ryhmästä, jonka jäsenet ovat saaneet haittavaikutuksia fluorokinoloneista.

Bakteeria ei löytynyt

Lähes puolet haastatelluista kertoi, ettei lääkäri ollut tarjonnut mitään muuta lääkettä. Fluorokinoloneja on määrätty esimerkiksi naisten virtsatietulehduksiin ja ylähengitysteiden tulehduksiin, joihin olisivat tehonneet muutkin antibiootit. Osalla haastatelluista bakteeriviljely oli puhdas. Potilailla ei ollut allergioita tai muita riskejä, jotka olisivat estäneet muiden antibioottien käytön.

“Poskiontelontulehdus ja heti ensimmäisenä hoitona Avelox. Siitä melkein vuoden sairasloma akillesjänteen tulehduksen vuoksi ja edelleen nilkka oireilee eikä kestä rasitusta.”

“Nuori lääkäri määräsi Ciprofloxacinia virtsatietulehdukseen. Kolmen päivän päästä kun menin takaisin sivuvaikutusten vuoksi oli eri lääkäri, jonka mielestä ei olisi tarvittu näin voimakasta antibioottia alkuunkaan. Oireita on vielä kolmen vuoden jälkeen jalkojen ja käsien jänteissä sekä ylärangassa ja neuropaattisia oireita myös jaloissa.”

“Kuuri määrättiin eturauhastulehdukseen, josta oli vain epäily. Bakteeriviljelyssä selvisi, että ei ole mitään bakteeria. Lääkekuuri kuitenkin kehotettiin syömään loppuun.”

“Myöhemmin selvisi, että tulehdusta ei edes ollut.”

“Tutkiessani papereita jälkikäteen selvisi, että bakteeri oli herkkä myös muille antibiooteille. Sitten vaihdettiin Kefexin, joka olisi voinut olla se ensimmäinenkin vaihtoehto. Lääkäri siis tiesi, mutta ei antanut vaihtoehtoja tai varoittanut millään tavalla.”

Osa lääkäreistä ei noudata suosituksia

Infektiolääkärien mukaan fluorokinolonit ovat edelleen hyviä lääkkeitä vakavissa infektioissa, joihin muut antibiootit tehoavat heikosti. Potilaat pitäisi silti valikoida huolellisesti ja lääkevalinta tulisi perustella hyvin.

Fimean tilastot kuitenkin kertovat, että jopa 75 prosenttia kaikista Suomessa käytetyistä fluorokinoloneista on määrätty viime vuosina avohoidon potilaille, vaikka suunnan pitäisi olla toinen. Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiristä sanoo, että osa lääkäreistä saattaa määrätä fluorokinoloneja turhan kevyin perustein.

– Niitä käytetään liikaa varsinkin vanhusten virtsatieinfektioissa. Myös poskiontelontulehduksien peruslääkkeinä ne ovat aika tuhteja. Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta. Infektiolääkärit ovat vahvasti sitä mieltä, ettei mikrobilääkkeitä saisi määrätä etänä, Suomalainen toteaa.

Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä sanoo, että kynnys fluorokinoloniantibioottien kirjoittamiseen on avohoidossa yleisesti ottaen korkea. Poikkeuksen tekevät miesten virtsatieinfektiot ja kotona hoidettavat naisten munuaisaltaan tulehdukset.

– Niiden lääkehoidossa fluorokinolonien käyttö varmaankin jatkuu, sillä ne tehoavat näihin tulehduksiin paremmin kuin muut antibiootit. Miesten virtsatieinfektioissa resistenssi tosin on fluorokinoloneillekin jo kymmenen prosentin luokkaa, Järvinen toteaa.

“Hyvä herätys”

Fluorokinoloni on Suomessa harvoin ainoa vaihtoehto potilaille, joilla ei ole pitkäaikaissairauksia. Järvisen mukaan osa lääkäreistä on voinut määrätä fluorokinoloneja myös lieviin infektioihin, koska kansainväliset ohjeistukset suosivat niitä. Hän uskoo, että Euroopan lääkeviraston linjaus on näille lääkäreille hyvä herätys.

– Jos lääkäri katsoo kansainvälistä ohjeistusta, fluorokinoloni on hyvin tehokas ja looginen ratkaisu. Uusi suositus kyllä teroittaa näille lääkäreille, ettei tätä antibioottia pitäisi kovin herkästi käyttää. Uskon, että enemmän pohdintaa se aiheuttaa maissa, joissa fluorokinolonien käyttö huomattavasti yleisempää.

Euroopan lääkeviraston lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea julkaisi kesällä selvityksensä (siirryt toiseen palveluun) fluorokinoloni- ja kinoloniantibioottien aiheuttamista pitkäaikaisista terveysongelmista. Potilaat kuvasivat kärsineensä pitkäaikaisista lihaksiin ja jänteisiin kohdistuvista kivuista ja toimintakyvyttömyydestä.

Uusi suositus kyllä teroittaa näille lääkäreille, ettei tätä antibioottia pitäisi kovin herkästi käyttää.

Asko Järvinen

Osa potilaista oli menettänyt työkykynsä, ja jotkut eivät enää suoriutuneet kengännauhojen sitomisesta tai paidan napittamisesta. Muita oireita olivat esimerkiksi mielialan vaihtelut ja muut mielenterveyteen ja sydämeen kohdistuvat vaikutukset. Samoja kokemuksia on myös sivuvaikutuksia saaneilla potilailla Suomessa.

“Oireet tulivat todella voimakkaasti ja yllättäen. Unettomuutta, ahdistusta, todellisuuden hämärtymistä. Alle kuukaudessa peruskunto romahti täysin. Syke saattoi olla levossakin 140. Jalka ja käsi alkoivat puutua noin kuukauden päästä. Myöhemmin alkoivat akillesjännevaivat. Kuljin kaksi kuukautta keppien kanssa.”

“Kolme päivää kuurin aloituksesta en voinut enää kuunnella musiikkia. Kaikki kuulosti häiritsevältä melulta. Portaiden ylösnousu tuntui suorastaan ponnistukselta. Lisäksi huomasin, että minun oli vaikea keskittyä lukemaani tekstiin. Olo oli sekava.”

“Ehdin syödä neljä tablettia, kun aamulla koiran kanssa lenkillä akillesjänteet narisivat kuin vanha aitan ovi. Lääke vaihdettiin, mutta oireet jatkuivat. Täydellinen uupumus, huimauskohtauksia, karmeita ahdistuskohtauksia, ei uskaltanut oikein kauppaankaan mennä. Myöhemmin olkapäitten kiertäjäkalvosimet tulehtuivat. Tänäkin päivänä jänne- ja lihaskipuja käsivarsissa, kyynärpäissä, sormissa ja jalkaterien jänteissä.”

Antibioottipakkauksia
Sadat potilaat ovat saaneet vakavia sivuvaikutuksia näistä antibiooteista.Satu Krautsuk / Yle

Tunnistavatko lääkärit sivuvaikutukset?

Euroopan lääkeviraston selvityksen mukaan potilaat kertoivat toistuvasti siitä, etteivät olleet saaneet lääkäreiltä tietoja lääkkeen riskeistä. Lisäksi he kokivat, ettei heitä kuunneltu, kun he ilmoittivat oireiden mahdollisesta yhteydestä lääkehoitoonsa. Näin on käynyt lääkkeen sivuvaikutuksista kärsineille potilaille myös Suomessa.

“Hakeuduin päivystykseen. Kaikki, mitä kysyin antibiootista, sivuutettiin. Jatkoin kuurin syöntiä, kun sanottiin että ei siitä mitään haittaa voi olla. Puutumisten takia kävin myöhemmin lääkärissä ja ei siellä oikeastaan reagoitu millään tavalla. Kuurin lopetin omatoimisesti.”

“Soitin sairaalan päivystykseen ja sieltä sanottiin, ettei antibiooteista voi tulla tällaisia sivuoireita. Sanoin, että nämä sivuvaikutukset on kyllä mainittu lääkkeen mukana tulleissa papereissa. Sain päivystävältä lääkäriltä uuden antibioottikuurin, jonka vaikuttava aine oli sama eli fluorokinoloni.”

“Pahinta on kohtelu mitä lääkäreiltä ja hoitajilta, fysioterapeuteilta saa. Kaiken mitätöinti. Nöyryyttävää.”

“Minulle moni hoitoalan ammattilainen on perustellut, että tämä lääke on hyvin yleinen, paljon käytetty ja hyvin siedetty lääke, että miten olisi voinut tulla lääkkeestä haittaa.”

“Kaikki lääkärit eivät usko sivuvaikutuksia, mikä on todella pelottavaa potilaan kannalta.”

Potilaita ei saa pelotella

HUS:n infektiosairauksien ylilääkärin Asko Järvisen mukaan lääkärit Suomessa tunnistavat ja tiedostavat fluorokinolonien vakavat sivuvaikutukset. Lääkekorvaustilastojen perusteella yleisin niistä on akillesjänteen repeämä.

– Se on haitta, josta potilasta pitää varoittaa. Ei saa kuitenkaan pelotella. Tilanne on hankala, koska potilaat ottavat tietoa vastaan eri tavalla. Pitää muistaa, että yksilötasolla riski on aika pieni, sanoo HUS:n infektiosairauksien linjajohtaja Asko Järvinen.

Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiristä sanoo, että sivuvaikutukset ovat yleisimpiä iäkkäillä potilailla. Heille tulee fluorokinoloneista myös keskushermosto-oireita muita helpommin.

– He saattavat reagoida hyvinkin voimakkaasti. On tapauksia, joissa ihminen on mennyt sekavaksi tai alkanut kouristaa. Nämä saattavat jäädä alkuvaiheessa huomaamatta ja tilanne pahentua. Nuoremmat pystyvät itse hahmottamaan, ettei kaikki ole kunnossa, Suomalainen toteaa.

Fimealle on tullut 30 vuoden kuluessa satoja ilmoituksia fluorokinolonien aiheuttamista haitoista. Viime vuosina ilmoitusten määrä on ollut 30–40. Ylilääkäri Kimmo Jaakkolan mukaan tilasto ei ole kattava.

– Tiedetään, että meille raportoidaan vain pieni osa kaikista haitoista. Toisaalta ilmoitukset lisääntyvät aina, kun asiasta kirjoitellaan julkisuudessa. Se vääristää tilastoja, koska vaivat voivat johtua muustakin kuin fluorokinoloneista, Jaakkola sanoo.

Lue lisää: Antibioottikuuri vei nuoren miehen mielisairaalaan: “Minulle tuli omituinen tarve hypätä sillalta”

Yleisellä antibiootilla hurjat sivuvaikutukset – useita kuolemantapauksia

https://yle.fi/uutiset/3-10473693

 

Katri Saarikiven kolumni: Tasa-arvoista yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain erilaisuuteen keskittymällä.-2018

Katri Saarikiven kolumni: Tasa-arvoista yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain erilaisuuteen keskittymällä

Empatia syttyy herkemmin samankaltaisten ihmisten välillä, kirjoittaa aivotutkija Katri Saarikivi kolumnissaan.

kolumnit

Katri Saarikivi
Juha Kivioja / Yle

Olen valkoihoinen, korkeakoulutettu heteronainen. Kuulun moniin muihinkin joukkoihin ja kategorioihin, jotka jollain tavalla määrittävät minua. En ole tavannut ihmisiä kohdatessani pitää näitä itseäni määrittäviä piirteitä mieleni etualalla, mutta yhä useammin nykyään niin käy.

Omien etuoikeuksien tiedostamisesta on tullut moderni hyve. Ajatellaan, että tämän tiedostamisen kautta maailmasta tulee empaattisempi ja tasa-arvoisempi paikka. Haluan itse voimallisesti samaa, mutta en ole tästä keinosta täysin vakuuttunut. Eroihin keskittyminen on nimittäin oivallinen tapa tuhota empatiaa.

Kun sinua sattuu, minun aivojeni kipualueet saattavat aktivoitua.

Empatiaa tukevat aivoissa mekanismit, jotka eivät käsitä, että sinä ja minä olemme eri ihmisiä. Kun sinua sattuu, minun aivojeni kipualueet saattavat aktivoitua (siirryt toiseen palveluun). Kun sinä hymyilet, minunkin hymylihakseni aktivoituvat (siirryt toiseen palveluun). Kun sinä liikut, minun liikeaivokuorellani tietyt solut (siirryt toiseen palveluun) heräävät toimimaan.

Tutkimusten mukaan tämänkaltaiset empatiamekanismit syttyvät herkemmin samankaltaisten ihmisten välillä. Esimerkiksi tunteet tarttuvat herkemmin ystävistä (siirryt toiseen palveluun) ja reiluiksi koetuista tyypeistä (siirryt toiseen palveluun) kuin tuntemattomista tai ei-reiluiksi koetuista ihmisistä.

Kuitenkin, myös täysin tuntemattomien ihmisten välille syntyy empatiaa hyvin helposti. Empatia herää, kun löytyy se, miten olemme samanlaisia, ei silloin kun keskitymme siihen, mikä meitä erottaa.

Esimerkki: keskustelin taannoin Alzheimerin taudista kärsivän isoäitini kanssa Syyrian pakolaiskriisistä. Hän oli kuullut, että pakolaisille annetaan hienoimmat ja kalleimmat lastenvaunut (kuka näitä väitteitä oikeasti keksii?) ja oli sitä mieltä, että ”omista” olisi kyllä syytä huolehtia ensin. Mietimme sitten yhdessä sitä, että tilanne taitaa monelle näistä ihmisistä olla aika samanlainen kuin silloin, kun papan piti lähteä Karjalasta evakkoon. Yhtäkkiä empatiamekanismit heräsivät toimimaan.

Luokittelu ei ole älyllinen lähtökohta toisen ymmärtämiselle, koska kukaan ihminen ei ole keskimääräinen.

Teemme joka päivä kategorioihin, stereotypioihin ja nopeaan päättelyyn perustuvia oletuksia toisista. Malleja, stereotypioita ja luokittelua syntyy tarinoiden, propagandan ja uskomusten kautta, sekä omien kokemusten toistuessa.

Aivot luovat lokeroita osin automaattisesti hallitakseen liiallista tiedon määrää. Luokittelu ei kuitenkaan ole älyllinen lähtökohta toisen ymmärtämiselle, koska kukaan ihminen ei ole keskimääräinen. Esimerkiksi ”Tuo Audi-kuski ohitti minut, koska Audi-kuskit ovat mulkkuja” tai “Tuo mies ei voi mitenkään ymmärtää minun naisena kokemaani seksuaalista ahdistelua”. Tosiasiassa Audia ajavalla oli kiire lapsensa synttäreille ja miestä oli pomo kourinut pikkujouluissa.

Emme voi tietää ennen kuin otamme selvää.

Kategorioista tulee erityisen haitallisia, kun ne johtavat syrjintään tai estävät oppimista ja laadukasta ongelmanratkaisua. Kun ei palkata naista johtoryhmään, koska ajatellaan että mies on tehokkaampi. Kategorioihin tahallaan liitetyt negatiiviset määreet ovat myös epätasa-arvon ja alistamisen ytimessä. Onko mies -etuliitettä halventaen käyttävä ymmärtänyt, että halveeraus on sama kuin se, että käyttäisi neiti -sanaa kuvaamaan jotain heikkoa ja pelokasta? Voiko tasa-arvoa rakentaa sorron mekanismien avulla?

Teemme toisistamme vihollisia kielenkäytöllämme.

Kategoria epäinhimillistää, koska se tekee yksilöstä pelkästään kategoriansa edustajan. Epäinhimillistäminen puolestaan on tehokas tapa tuhota empatiaa. Sitä käytetään sodassa, jotta tappaminen olisi helpompaa. Kategorisoinnilla luodaan vihollisia: vastapuolella ei olekaan ihmisiä, vaan loisia, rottia, eläimiä. Ihmisten luokittelu vastakkaisiin joukkoihin ja eripuran lietsominen ihmisryhmien välille on niintehokas yhteiskuntaa hajottava voima, että se on eräänlainen moderni (siirryt toiseen palveluun) sodankäynnin keino (siirryt toiseen palveluun).

Surullista on, että tätä hajaannusta ei välttämättä Suomessa tällä hetkellä tarvitse erityisesti kiihdyttää. Ihmiset näyttävät kaivautuvan aivan itse aktiivisesti poteroihin esimerkiksi poliittisessa keskustelussa. Teemme toisistamme vihollisia kielenkäytöllämme. Kieltäydymme edes yrittämästä ymmärtää “niitä toisia”, koska ajattelemme, että se signaloi omaa erinomaisuuttamme.

Voiko luokittelusta sitten olla mitään hyötyä?

Ehdottomasti. Kategorioita voidaan käyttää paljastamaan ajattelun vinoumia. On hyödyllistä miettiä vähemmistöjä ja eriarvoisuutta, jotta päätöksenteko palvelisi kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeita.

Jos haluaa ymmärtää toisia, on tietenkin pakko miettiä minkälaisten lasien kautta itse maailmaa katsoo.Tämä on hyvän ajattelun peruslähtökohta – tunnista omat vinoumasi.

Voinko minä heterona tajuta homoseksuaalin kokemaa syrjintää?

Voinko minä naisena ymmärtää sitä syrjäytymisen uhkaa, jonka kanssa miehet korostuneemmin elävät?

Voinko minä portaita kävelemään kykenevänä ymmärtää pyörätuolia käyttävän arkea?

Kuulumme kaikki useaan ryhmään. Joissain asioissa enemmistöön, joissain vähemmistöön. Olemme eri tavoin etuoikeutettuja ja altavastaajia. Jos näihin ihmisten välisiin eroihin keskitytään liikaa, seuraa siitä lujempia stereotypioita ja erilleen ajautumista. On epä-älyllistä kieltää empatian nimissä toista osallistumasta keskusteluun ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta edellyttää laadukasta vuorovaikutusta. Hyvää perustaa vuorovaikutukselle ei rakenneta keskittymällä pelkästään siihen, mikä meitä erottaa. Nykypäivänä tärkeämpää olisi etsiä sitä, minkä jaamme. Se sytyttää meihin sisäänrakennetun empatian. Sen avulla on helpompi rakentaa kaikille hyvää yhteiskuntaa yhdessä.

Katri Saarikivi            https://yle.fi/uutiset/3-10432088

Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.

%#)&#)/¤#¤##

Tiede ja tutkimus.  Kyllä.  

Nämä tietopätkät ovat oikein mukavia, ja yleissivistys aina millin lisääntyy, jos ei sitten lainaa paria kirjaa kirjastosta lisää, jolloin lukija-yksilö viisastuu pari milliä lisää.  Eri juttu sitten kuitenkin, kuinka paljon se vaikuttaa hänen jokapäiiväiseen elämääsä, ja herääkö hän (lukija, kansalainen)…. “uuteen” ajattelutapaan. Joku herää, toinen ei.          Tuosta Saarikiven artikkelista jäi ehkä  puuttumaan painotus siitä, miksi ihmiset käyttäytyvät kuten tekevät……eli oma  oletus taas tulisi itsellä siitä, että kun me evon tuotokset olemme olleet täällä pallolla>>> :::::  Wikipedia:::::::

Nykyihminen

“”“”Taksonomisen luokittelun mukaan nykyisin elävät ihmiset kuuluvat Homo sapiens -lajin alalajiin Homo sapiens sapiens. Laji ja alalaji on ainoa ihmisten suvun elossaoleva, muiden suvun jäsenten kuoltua sukupuuttoon.[3]

Nykytiedon (v. 2017) mukaan nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten myöhäispleistoseenisella aikakaudella……”””””

………eli, kyssä lienee kai se, että miksi ihmiselle on tullut helpommaksi toimia täten kuin toimimme….ja toisin pitäisi~~~- kuten Saarikiven tutkimus selvittää.    Ehkäpä kyse on tieteen kannalta myös siitä, että helpoin, vähiten energiaa vievä tapa, nopea tapa ja käytännöllinen tapa on vienyt voiton käyttäytymisen saralla– joten sitä siis ollaan taas mitä “syödään”.    Ei ole aikaa filosofoida erinäisten syiden kanssa ja että moiset aatokset eivät mahdu 24/7 listalle prioriteetiltään kovin korkealle.   Kätevämpää on siis panna toiset ihmiset  vaan lokeroon, itsensäkin jonnekin, toimia kuten passaa — ja piste.      Sitten on toki väkeä, kenellä on aikaa ajatella, muuttaa käsityksiään tai elämänsä suuntaa…ja alkaa ajatella toisin, kuin on helpompaa.   

Last Chance To Opt Out Of #MyHealthRecord, Australians! -2018

“””” Ohjelma – jonka tarkoituksena on luoda valtava, kansallisesti hallittu tietokanta, joka on enemmän tai vähemmän kuin jokaisen Australian terveydenhuollon tietopankki – aiheuttaa suuria yksityis- ja turvallisuusriskejä sen kansalaisille, joilla on harvinaista hyötyä potilaille, lääketieteelliselle laitokselle ja hallitukselle.“””””””

Last Chance To Opt Out Of #MyHealthRecord, Australians!

https://www.techdirt.com/articles/20181024/15330540905/last-chance-to-opt-out-myhealthrecord-australians.shtml

from the deadline-is-november-15 dept

Australia’s controversial and clumsy rollout of its “My Health Record” program this summer didn’t cause the “spill” — what Australians call an abrupt turnover of party leadership in Parliament — that gave the country a new Prime Minister in August. But it didn’t improve public trust in the government either. The program — which aims to create a massive nationally administered database of more or less every Australian’s health care records — will pose massive privacy and security risks for the citizens it covers, with less-than-obvious benefits for patients, the medical establishment, and the government.

Citizen participation in the new program isn’t quite mandatory, but it’s nearly so, thanks to the government’s recent shift of the program from purely voluntary to “opt-out.” Months before the planned rollout, which began June 16, at least one poll suggested that a sizable minority of Australians don’t want the government to keep their health information in a centralized health-records database.

In response to ongoing concern about the privacy impact of the program (check out #MyHealthRecord on Facebook and Twitter), the new government is pushing for legislative changes aimed at addressing the growing public criticism of the program. But many privacy advocates and health-policy experts say the proposed fixes, while representing some improvements on particular privacy issues, don’t address the fundamental problem. Specifically, the My Health Record program, which originally was designed as a voluntary program, is becoming an all-but-mandatory health-record database for Australian citizens, held (and potentially exploited) by the government.

Australia’s shifting of its electronic-health-records program to “opt-out” — which means citizens are automatically included in the program unless they take advantage of a short-term “window” to halt automatic creation of their government-held health records — is a textbook example of how to further undermine trust in a government that already has trust issues when it comes to privacy. Every government that imposes record-keeping requirements that impact citizen privacy should view Australia’s abrupt shift to “opt-out” health-care records as an example of What Not To Do.

And yet: supporters of My Health Record have persisted in their commitment to “opt out” during the shift from Malcolm Turnbull’s administration to that of his successor, Scott Morrison. This means that if an Australian doesn’t invest time and energy into invoking her right not to be included in the database — within the less-than-one-month window that citizens currently have to make this choice — she will be included by default.

In other words, any citizen’s health-care records in the program will be held by the government permanently throughout that citizen’s and will persist for 30 years after that citizen’s death. Even if an Australian chose later to opt out of the program, the record might still (theoretically) accessible to health-care providers and government officials. Health Minister Greg Hunt introduced legislation last summer that would address some of these complaints about the program, but it’s unclear whether the Australian Parliament, which has weathered several leadership shifts over the past decade, has the focus or will to implement the changes.

The fact is, the automatic creation of your My Health Record could still result in a permanent health-care record that’s outside of any individual Australian’s control because the government can always repeal any law or regulation requiring deletion or limiting access. In effect, “My Health Record” is a misnomer: a more accurate name for the program would be “The Government’s Health Records About You.”

A great deal of Australian media coverage of the rollout has been critical of the Turnbull government’s -– and later the Morrison government’s — “full steam ahead” approach. The pushback against My Health Record has been immense. Worse, citizens who have rushed to opt out of the program have found the system less than easy to navigate — whether on the Web or through a government call center. The flood of Australians who attempted to opt out of the program on the first day they were allowed to do so, found that they were unwitting beta testers, stress-testing the opt-out system. After the first-day opt-out numbers, the government has either declined or been unable to disclose how many Australians are opting out. But a Sydney Morning Herald report in July said the number of opt-outs might “run into the millions.”

In kind of a weird mirror-universe adventure, Australia has managed to reproduce the same kind of public concern that sank a similar health-care effort in the United Kingdom just a few years ago. Phil Booth of the UK’s Medconfidential privacy-advocacy group told the Guardian that “[t]he parallels are incredible” and that “this system seems to be the 2018 replica of the 2014 care.data.” After a government-appointed commission underscored privacy and security concerns, the UK’s “care.data” program was abandoned in 2016. Unfortunately for Australians, in the Australian version of the UK’s “care.data” scheme, Spock has a beard.

The UK’s experience suggests that the policy problem signaled by the opposition to the My Health Record initiative is bigger than Australia. That shouldn’t be a surprise. After all, a developed country may provide a “universal health care” program like the United Kingdom’s National Health Service, or a more “mixed” system (a public health care program supplemented by private insurers like that of Australia) or even an insurance-centric public-health program like Obamacare. But whatever the system, the appeal of “big data” approaches to create efficiencies in health care is broad, in the abstract.

But despite the theoretical appeal of #MyHealthRecord there’s a paucity of actual economic research that shows that centralized health-care databases will actually provide benefits that recoup the costs of investment. (Australia’s program has been estimated to cost more than $2 billion AUD so far, and it’s not yet fully implemented.) No one, in or out of government, has made a business case for My Health Record that uses actual numbers. Instead, the chief argument in favor MHR is that it will enable health-care providers to share patient data more easily — which supposedly will save money — but health-care workers, much as they hate the paperwork associated with it, mostly know that there’s no substitute for taking a fresh patient history at the point of intake.

The push for a national database of personal health information has been a fairly recent development, even though the country’s current health-care system has been in place in more or less its current form since 1984. The Australian Department of Health announced in 2010 that the government would be spending nearly half a billion Australian dollars to build a system of what then were called Personally Controlled Electronic Health Records. The primary idea was to make it more efficient to share critical patient information among health-care providers treating the same person.

Another purported benefit would be standardization. Like the United States (where proposals to for a national health-records system have sometimes been promoted) Australia is a federal system of states and territories, each of which has its own government. The concern was that a failure to set national standards for digital health records would lead to the states and territories developing their own, possibly mutually incompatible systems. The distance among the states and territories (mostly on the coasts surrounding Australia’s dry, unpopulated Outback) makes integration harder because of the distances separating different pockets of its population (now 25 million).

The 2010 announcement of the Personally Controlled Electronic Health Records program stated expressly “[a] personally controlled electronic health record will not be mandatory to receive health care.” The basic model was opt-in — starting in 2012, Australians had to actively choose to create their shared digital health records. If you didn’t register for the program, however, you didn’t create a PCEHR. If you did register, you had the assurance that, under the government-promulgated Australian Privacy Principles, your personal health information would be strongly protected.

In practice, the PCEHR program, eventually rebranded as My Health Record, has never had much appeal to most citizens. The government burned somewhere near or past $2 billion AUD and yet, years into the program, the total number of citizens who had volunteered to “opt in” to have their health records shared and available in the program was only about 6 million. According to a March report in Australia’s medical-news journal, the Medical Republic, Australia’s physicians also seem to be less than sold on the value in the program either.

Prior to the latest push for a shift to “opt-out,” only a few citizens saw much benefit (much less any fun or personal return) of investing the time it takes to master producing a complete and useful health record, and even those who did only rarely ended up using its key features. (Some health-fashion-forward citizens who do want to share their health-care records easily have opted to invest in more private solutions rather than rely on a centralized database that may be less controllable and less complete.)

By 2014 it was clear that the Australian government (control of which had shifted to the more conservative of the two major parties) wanted to move in closer-to-mandatory direction. It did so by announcing a wholesale conversion of the My Health Record database from opt-in to opt-out. This meant that, if you were an Australian citizen, a health record would be created automatically for you—unless you explicitly said you didn’t want one. But the possibility of opting out hasn’t quelled these ongoing complaints from the general public:

      1. The still-too-short, too-limited opt-out window. Australians were originally given a three-month window, starting July 16, to opt out of My Health Record. (It was later extended to November 15. Of course, critics regard the one-month extension as something less than stellar.) If you don’t opt out in the approved window, an electronic health record will be created for you. By default, program provides that the government will keep the record for 30 years after your death. And the government will have the right to access the record—whether you’ve died or not— “for maintenance, audit and other purposes required or authorised[sic] by law.”
      2. This goes on your permanent record. The law already authorizes a lot of government access (for law-enforcement agencies, court proceedings, and other non-health-related purposes). And of course the laws can be amended to authorize even more access. Were you ever treated for alcohol poisoning? Did you ever have an abortion? You may be able to limit access somewhat by tweaking the privacy controls of “My Health Record,” but (unless you take strong, affirmative steps otherwise) it’s never erased. And it may be demanded by a range of government authorities for all sorts of reasons under current or future laws or regulations.
      3. The disputed warrant requirement. The Australian Digital Health Agency, the relatively new government agency in charge of the program, said a warrant would be required—but that claim was contradicted by Australia’s Parliamentary Library, whose analysis found that access by non-health government agencies with few if any procedural or privacy safeguards. Disturbingly, the Parliamentary Library’s report was abruptly removed and revised after pushback from the Turnbull government. (The removed report has been reproduced here.) A subsequent Senate inquiry—with a report issued October 12—shows growing consensus behind adding a warrant requirement before law enforcement gets health record access, but the Australian Labor Party and the Australian Greens have dissented on the question of whether a warrant requirement fixes the problems: Per the Greens, the warrant requirement is “an improvement on the status quo, but it is an insufficient and disappointing one.”

    And none of these criticisms even touch on the significance that a centralized health-care record database will give

900,000 health-care workers (not just doctors) comparatively unrestricted, untracked access

    to patient health records. By comparison, the average Australian under the pre-My Health Care system likely had to worry only about dozens of people having access to her health records — not hundreds of thousands.

Then-Prime Minister Malcolm Turnbull was dismissive of privacy concerns early on arguing that “there have been no privacy complaints or breaches with My Health Record in six years and there are over 6 million people with My Health Records.” But many prominent health-care and privacy experts argue that the government’s new promises to patch the system are inadequate. For example, requiring government agencies to get a warrant does nothing to protect patients from unauthorized access to their records by health-care workers with access to the My Health Record system. And the Labor members have argued that the new system needs a statutory provision that prevents health-care insurers from accessing My Health Record’s data.

Typical of the external critics is former Australian Medical Association President Kerryn Phelps, who views the promises as “minor concessions” that are “woefully inadequate.” Phelps, who cites a survey showing that 75 percent of doctors are themselves planning to opt out, called for “full parliamentary review” of the My Health Record program. Other critics have argued the government has painted itself into a corner due to the “sunk costs” of $2 billion AUD. Bernard Robertson-Dunn of the Australian Privacy Foundation argues that the whole problem, despite the fact that the government has spent those billions, is that Australia needs to reboot its digital-health initiative entirely.

But many of the critics of My Health Record in Parliament seem to be maneuvering to lessen the privacy harms likely to ensure from the shift to near-mandatory participation in My Health Record. In this, they may be driven by the fear that writing off the Australian health-care-records program may look too much like the abject failure that was the UK’s “care.data” program. But Robertson-Dunn views the unwillingness of some members or Parliament to cut their losses as short-sighted, given the likely long-term harms the system poses to citizens’ health privacy. Better to scrap My Health Record and write off the costs so far, he argues. Once that’s done, he says, Australia can “[s]tart with a problem patients and doctors have and go from there.”

Mike Godwin (mnemonic@gmail.com) is a distinguished senior fellow at R Street Institute.

Taloustutkimus:Kokoomus hyvinvointivaltion perään ??- 2018

Demokraatti.fi ::::::::””””””Taloustutkimus OY:n tutkimuspäällikkö yhteiskuntatieteiden tohtori, Juho Rahkonen (…)     ++++++>>>>

– Ilmastonmuutos, maahanmuutto, kaupungistuminen, liberaali arvomaailma, hyvinvointivaltio – nämä teemat yhdistävät demareita, kokoomusta ja vihreitä niin, että ne mahtuvat ilman suurempia ongelmia samaan hallitukseen, Rahkonen perustelee.”””””””

¤#¤#¤#¤#¤#¤#

No hupsis.  Kokoomus oikein hyvinvointivaltion kannattaja.?  Kenen hyvinvointia siellä kannatettaisiin?   Ehkei sentään sillan alla nukkujien, sosiaalisesti syrjäytyneiden tai muiden kurjien.  Mukaan kai eläkeläisetkin ja sairaat vanhukset. Eikös kokkareet muun muassa tyrmänneet hoitajamitoituksen? Vanhukset saavat maata märissä vaipoissaan aivan rauhassa.  Itse asiassa sama kuka sen päätti tai ketkä, ovat kuitenkin  itse sylttytehtaan päämestareita rokottamisen kyvyissä. Joutaa kaivaa esiin senkin päätöksen tekijät, jos blogisti muistaa väärin.

   Kokkareet ovat ajaneet lähes kaiken niistämistä.    Taisi olla Sauli Niinistökin aikanaan, kun tyrkytti kirjastojakin verolle ….mutta voi olla että nykyinen vaimo olisi ideasta tänään eri mieltä.(ja ehkä jo tuolloin?)  Kansan viimeiset sivistävät ja ilmaiset huvit verolle tai maksuun – huh huh.      

      Hohhoo…että kokkareet ajaisivat ruohonjuuren hyvinvointia, on hanurista ja kukkua.   Mutta tuohan olikin Taloustutkimuksen hepun mietelmiä.     Totuus lie vähän toisaalla.

=#&=(/&#/&###

IL-Kysely: ”Suomalaisten mielestä paras hallituspohja olisi punavihreä”

Iltalehti uutisoi aamulla Taloustutkimus Oy:n tekemästä kyselystä, jossa selvitettiin suomalaisten mielestä parasta hallituspohjaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Kansalaiset näkisivät seuraavan hallituksen olevan joko punavihreä tai sinipuna.

Vastanneista 26 prosenttia oli sitä mieltä, että punavihreähallitus olisi paras vaihtoehto, johon kuuluisivat Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto. Naiset kannattivat tätä ratkaisua miehiä enemmän, mikä selittynee vihreiden mukana ololla.

Sinipunahallitusta  kannatti vuorostaan 21 prosenttia vastanneista. Tällöin hallituspohja muodostuisi kokoomuksesta ja Sdp:stä.

Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikkö, yhteiskuntatieteiden tohtori, Juho Rahkonen analysoi Iltalehdelle, että vasemmistopolitiikka näyttää olevan suomalaisten suosiossa.

– Ilmastonmuutos, maahanmuutto, kaupungistuminen, liberaali arvomaailma, hyvinvointivaltio – nämä teemat yhdistävät demareita, kokoomusta ja vihreitä niin, että ne mahtuvat ilman suurempia ongelmia samaan hallitukseen, Rahkonen perustelee.

https://www.demokraatti.fi/il-kysely-suomalaisten-mielesta-paras-hallituspohja-olisi-punavihrea/

Janne Saarikiven kolumni: Kun vapaudesta tuli vankila.-2018

Janne Saarikiven kolumni: Kun vapaudesta tuli vankila

Unelmoin maailmasta, jossa ihmiset puolustaisivat toistensa vapautta sen sijaan, että he puolustavat omaa leiriään, kirjoittaa Janne Saarikivi.

kolumnit

Janne Saarikivi
Janne SaarikiviJoni Tammela / Yle

Me ihmiset olemme mestareita rakentamaan vapaudesta vankilan.

Ajattelen nuoruuttani, 1980- ja 1990-luvun vaihdetta. Itä-Euroopassa diktatuuri toisensa jälkeen romahti. Ihmiset kävelivät läpi muurin, jota pidettiin ikuisena. Valtio, jolla oli 10 000 ydinpommia ei kyennyt pidättelemään asukkaitaan, jotka halusivat matkustaa vapaasti, lukea vapaasti ja tavoitella vapaasti rikkautta.

Sukupolvelleni oli itsestään selvää, että vapaus lisääntyy. Sinne, missä oli ollut rautaesirippu, saattoi nyt reilata. Vladivostok oli ollut kaukainen piste kartalla, yhtäkkiä joku oli liftannut sinne.

Tiesimme, että diktatuurit kaatuvat, tai että seksuaalivähemmistöt ja seksi vapautuvat. Että päihteet vapautuvat. Että siirrytään maailmanjärjestykseen, jossa ihmiset ymmärtävät, että toisia ihmisiä ei kannata eikä voi määräillä.

Mutta kävi ihan toisin. Ei tullut vapauden valtakuntaa. Tuli muukalaisvastaisuutta, valeuutisia ja uutta puritanismia.

Tuli ensinnäkin näitä Timo Soinin plokeja (siirryt toiseen palveluun). Tuutteja, joiden sanoma on, että vapaus on hömpötystä. Että homot ja dosentit haluavat viedä lapsiperheen kaasugrillin ja tuoda ituja tilalle. Että ennen miehet oli miehiä, ja nykyisin naiset ja jopa homotkin määräilevät.

Tuli valtioita, jotka perustuvat tällaiselle “ideologialle”. Venäjä, jossa 1990-luvun puolivälissä nostelin vapauden maljoja, muuttui salaisen palvelun agentin johtamaksi valemediastaniksi. Sen olemassaolon suuri ideologia on, että meillä on ydinpommeja ja ulkomailla on homoja. Tätä sanomaa toistellaan televisiosta hurraavalle kansalle.

Internetin oli määrä mahdollistaa tiedon kulku maailman laidalta toiselle ja kaataa salailevat hallitukset. Mutta se loi maailman, jossa huhua ja tietoa ei voi erottaa toisistaan ja valheita luodaan toimistotalossa virkatyönä.

Samaan aikaan kaikkein vapaimmissa oloissa elävät ykkösluokan ihmiset, länsimaiden lukeneisto, tuhoaa vapautensa riitelemällä sanoista. Se pohtii tuleeko vanhaa taidetta sensuroida, jos siinä esiintyy kasvonsa mustanneita valkoisia miehiä tai raiskauskohtaus, joka ei sovi nykykäsitykseen seksuaalisesta tasa-arvosta. Kun taulun nimi on Neekerit, se asettaa sen viereen selitteen, että anteeksi, mutta varokaa hieman, tämä on taideteos, ja sellaisessa voi joskus olla kaikenlaista.

Näin on sivistyneistö samalla asialla kuin Trump ja trollitehtaat, luomassa maailmaa, jossa vapautta ja erilaisuutta ei siedetä.

Se irtisanoo ministerin, joka on viestitellyt suttuisen näköisen naisen kanssa, vaikka ministeri ja nainen ovat molemmat vapaita aikuisia ihmisiä. Se kauhistelee toista poliitikkoa, joka on käynyt homobaarissa, että eikö hän ymmärrä mainehaittaa, ja kolmatta, joka on käynyt ihan vain baarissa.

Se hyllyttää tv-ohjelmat, joissa vilahtaa intiaanien päähine, samapa se, missä merkityksessä, irtisanoo paniikinomaisesti miehen, joka on kahdeksan vuotta sitten kirjoittanut homojen eheyttämisestä. Se kauhistelee joulupukkia näyttelevää miestä, joka on kirjoittanut yksityisviestissä rumia sanoja.

Näin on sivistyneistö samalla asialla kuin Trump ja trollitehtaat, luomassa maailmaa, jossa vapautta ja erilaisuutta ei siedetä. Se on maailma, jossa rakastamme omaa oikeassaolemistamme enemmän kuin toisten vapautta olla kanssamme eri mieltä.

Maailma on suuri ja avoin, ja siellä on tilaa kaikille.

Unelmoin maailmasta, jossa ihmiset puolustaisivat toistensa vapautta sen sijaan, että he puolustavat omaa leiriään, liberaaleja tai konservatiiveja. Jossa hyvään käytökseen ei kuulu osallistuminen toisten mielipiteistä pöyristymiseen. Jossa kukaan ei kirjoita sosiaaliseen mediaan “omg, mitä mä just luin” ennen kuin on hengittänyt hitaasti viisi minuuttia.

Maailma on suuri ja avoin, ja siellä on tilaa kaikille. Mutta olemme laumaeläimiä ja rakastamme märehtijälauman röyhtäisynhajuista lämpöä enemmän kuin vapautta. Sosiaalisen median autiomaassa etsimme laumaamme, joka antaa turvan ja samalla vaivihkaa varastaa vapautemme.

Ja me, jotka synnyimme outona hetkenä, jolloin vapaus näytti olevan maailmassa lisääntymässä, ymmärsimme kaiken aivan väärin.

Janne Saarikivi                  https://yle.fi/uutiset/3-10405897

Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.

%/#&¤¤&###

Hyvä ja mukava artikkeli.  Peace and happiness.    Professoris-miehelle, vaikkakin kielipuolen heppu – ei liene tarvetta sanoa muuta kuin, että olemme mitä syömme.  Eli vilaus vain tuonne luontoon ja evoluutioon.  Leijonan ja antiloopin suhde…sekä apinalauman nokkimisjärjestys jne(+kasvikunta myös)……..ja lista taitaa olla liian pitkä tähän – homo sapiensiin.  Mikään ei lie muuttumassa jokuseen sataan tuhanteen vuoteen, jos kelloa katselee versus  taaksepäin.   “Joukko” on edelleen voimissaan ja heikot kuitenkin putoavat jossain määrin ja jossain kohtaa.      Vai mikä tämä evo-sydeemin muuttaisi. 

Taivasjengihän jo käytti tappoaikansa sekin aikoinaan, joten sieltä ei ole tulossa sieltäkään muuta kuin samaa valtaa tai  tuhoa, jos mutkat suoriksi.   Uskonnot vievät meidät jopa ehkä jossain vaiheessa sotaan vielä -siis vielä isompiin, kuin parastaikaa käydään siellä täällä ainakin välillisesti vähintään.     Toisten auttamiset, altruismi ja loistokas uusi maailma  ei taida olla vasta olemassa kuin unissa…sekä hyvin hyvin kaukana.    Missä olisi viimeinen vuosikymmen historiassa, kun maailmassa(maapallolla) ei olisi ollut ainuttakaan sotaa, kapinaa tai muuta konfliktia.  ??  Tämä nyt siis lähinnä tämän päivän(sekä historian)  vastakkainasettelusta.    

 

Post Navigation