matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Suomen maat myyntiin. -2018

Jossittelu on osa normaalia tiedustelua, ja siksi ei ole ihme, että venäläisten strategisista maakaupoista on huhuttu niin valtavasti.

Keskus­rikospoliisi teki viikon­loppuna näyttävän kotietsintöjen sarjan Turun saaristossa. Tapahtumia on verrattu trillerikirjailija Ilkka Remeksen kirjojen tapahtumiin.

”Paraisten tapahtumat olisi voitu estää, jos varoittavat merkit olisi otettu tosissaan. Kiinteistöjen todellisia omistussuhteita olisi pitänyt selvittää ja tehdä ratsioita epäilyttäviin kohteisiin”, Remes kirjoitti kirjassaan Jäätyvä helvetti kolme vuotta sitten.

Nimimerkki Remes tunnetaan lievästi todenmakuisista teoksistaan. Toden tuntu syntyy sekoittamalla faktaa ja fiktiota, mutta on Remeksellä poikkeuksellisen hyvät lähteetkin. Kirjailija vaikuttaa ajoittain olevan askeleen jos toisenkin edellä niin poliisia kuin uutistoimituksiakin.

Kun keskusrikospoliisissa valmistauduttiin lauantaina alkaneeseen jättietsintään, minä aloitin perjantai-iltana Remeksen uusimman kirjan lukemisen. Esipuheen jälkeen kirjailija lähti kuljettamaan lukijoita todellisuuden liepeille viittaamalla Helsingin Sanomien sotilastiedustelua käsitelleeseen artikkeliin.

Huomio on juonen kannalta irrallinen, mutta käy esimerkkinä siitä, miten Remes marjastaa todellisuuden metsässä.

Kun tarpeeksi sekoittaa faktaa ja fiktiota, saattaa joskus käydä niin, että fiktiosta tulee myöhemmin faktaa, ja kirjailija on onnistunut ennakoimaan tulevaa. Déjà-vu – tämä on nähty ennenkin.

Tapahtuneesta seuraa loogisia ajatusketjuja: Mitä muuta kirjailija on ennakoinut? Osuiko painoskuningas vahingossa vai tahallaan?

Osuma olisi helppo kuitata yhteensattumana, ellei Remeksen erinomaisista lähteistä olisi huhuttu jo pitkään. Läheltä totuutta on liipannut ennenkin, upseerien pöydillä pyörineiden sotaharjoituksien käsikirjoitusten osia on bongattu isänpäivän myyntitilastojen kärjestä.

Spekulointi, huhut ja jossittelu ovat normaaleja tiedustelun osia. Tiedustelussa niitä kutsutaan tiedonkeruuksi ja tiedusteluanalyysiksi. Jotkin osat ovat muita paremmin vahvistettavissa ja niiden toteutuminen on todennäköisempää.

Siksi ei ole yllättävää, että Airiston Helmeen etsintää ja venäläisten maakauppoja on kommentoinut nimettömiä Puolustusvoimien edustajia kenraalikunnasta asti.

Jokainen tiedusteluarvio ei toteudu, ja Remes on hyvistä lähteistään huolimatta kaunokirjailija. Todellisuuden rakentamiseen tarvitaan kuitenkin faktoja.

Juuri niiden tuominen yleisön tietoon on median ydintehtävä.

Kirjoittaja on HS:n teknologiatoimittaja.

(/&%#(#¤(#%¤(%##

 

No2need::             No ..Remeksen kirjoja ei ole tullut luettua, mutta hänelle siis kai kymmenen pistettä, jos toimittaja on tuossa sitä mieltä.

Moni muukin, kuten tämä blogisti….on ollut sitä mieltä, ettei suomalaisten omaa maata- siis omaa maata …ole syytä myydä kenellekään , oli ostaja Venäjältä tai USasta tai kuusta.       Mutta kun tämä suomalainen perseennuolemis-mentaliteetti on sitä, että mitään ei uskalleta tehdä vain siten, kuin itse halutaan.  Kaikkia pitää miellyttäö ja kukaan ei saisi sanoa, että tuossa ja tuolla on jotain outoa…siis Suomessa.      Nykyäån siis mennään kuuhun, rakennetaan isoja siltoja, laivoja etc….mutta lakitekstiä ei osata tehdä,missä oman valtion maita ja  niiden omistusta säännellään – ihan kuten ME haluamme.  Ihan me itse suomalaiset.

           Jos tätä ihmettelee, niin ei lie  ole vaikeaa kysyä kansan mielipidettä.   ……….tai no onhan se, kuten monta muutakin asiaa – koska kansan mielipiteitä ei haluta ottaa huomioon.  Kansa on meillä vain karjaa, mitä tarvitaan äänestämään jotkut valtaan.    Puolueet hukkaavat yksityisen  ja yksilön äänen sinne lehmäkauppojen, hyvävelisysteemin ja muun romun joukkoon.    Tåssä on muissa aiheissa ollut asioita, missä “kansa” voi olla 70% jotain mieltä jostain – eikä se silti tässä maassa toteudu.  Minne tuo enemmistön valta siis hukkuu — paitsi juurikin sinne puolueiden sisäiseen mustaan aukkoon ja kaupantekoon.    Kansa on pelkkä aivoton idiootti kollektiivi´ kokonaisuutena…. ja yhden ääni taas kuuluu jossain piipityksenä, mutta kaikuu kuin sysimetsässä – kuuroille korville.

Ei ole vaikeaa tehdä suunnitelmaa ja päätöksiä suomalaisesta maaperästä.  Kuten että sitä voidaan vuokrata x-ajaksi — tai että kenellekään ei myydä sitä tai tätä maata –ja ihan mitä itse haluamme.    Suomalaisesta maaperän myynnin laeista kai vielä vastaa Suomi itse, ei Eu tai kukaan muukaan.    Kyse on siis halusta hallita omaa maatamme eikä kyvystä säätää lakeja.   Niitä rajoittavia lakeja vain ei näytä kukaan haluavan rakentaa.   

Kansalla varmaan olisi tähän sanansa sanottavana, mutta kun ei se halu minnekään kuulu.   Ensin sitä toki pitäisi kysyä……että haluavatko suomalaiset, että meidän maatamme myydään kenelle vain, ikuisiksi ajoiksi jos joku siitä maksaa.  Omistus toki siirtyy isältä pojalle, suvulta suvulle….vaikka tuhat vuotta.  Ei tuollaisia kauppoja enää peruta, jos ne on lain mukaan tehty tänä pänä.   Joku voisi periaatteessa ostaa vaikka koko helvetin Turun saariston, jos myyjät löytyvät ja rahaa jonkun ostajan taskusta.       Että erikoista tosiaan on tämä kotimaan koulupoikien lipomistouhu ruskeine kielineen.     Suomeahan myydään muutenkin yritys yritykseltakin, joten kaikki tuntuu olevan täällä myynnissä valtio-omisteisia myöten. Viis mistään turvallisuusseikoista tai omavaraisuudesta.

  Ettei joku ole vaan tehnyt tästä  kotomaasta bordellin kopiota mielessään.Tosin niissäkin taloissa vain “vuokrataan”…..ei myydå omaksi.

 

Single Post Navigation

Comments are closed.