matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Rotu ja rasismi-2018

“”””””Rotu ja rasismi

Sari Maamies:::::::::

Viimeaikaisen keskustelun suosikkisanoja on ollut rasismi. Sanan nykyisen suosion huomioon ottaen tuntuu yllättävältä, että se itse asiassa on suomessa varsin uusi lainasana. Se on lainattu vasta 1960-luvun loppupuolella; Kielitoimiston sanakokoelmissa ensimmäinen tieto on vuodelta 1969. Itse ilmiö oli toki Suomessakin tunnettu jo aiemmin. Nykysuomen sanakirja ei vielä tunne rasismia (kirjan sanasto on kerätty ennen 1950-lukua), mutta kylläkin sanan rotusyrjintä.

Rasismi-sanan merkitys on vanhastaan ollut kahtalainen. Esimerkiksi englanninkielisten sanakirjojen mukaan se tarkoittaa ensinnäkin oppia tai käsitystä siitä, että ihmisrotujen erot ovat synnynnäisiä ja että jotkin rodut ovat tällä perusteella muita parempia. Laajemmassa merkityksessä se tarkoittaa toista rotua kohtaan tunnettua väheksyntää tai vihaa (jonka usein aiheuttaa ensin mainittu käsitys).
Rasismi-sana viittaa siis nimenomaan rotuun – sen taustalla on ranskan (ja englannin) sana race. Sanan merkitys näyttää kuitenkin alkaneen suomessa laajentua, ja se on alettu mieltää kaikenlaisen syrjinnän ja jopa yleensä vain huonoina pidettävien asioiden nimitykseksi: on alettu puhua esimerkiksi ikä– ja sukupuolirasismista. Tällaisella rasismilla ei ole enää mitään tekemistä etnisen alkuperän kanssa, ja vain väljästi tulkiten siitä on kyse sanassa kulttuurirasismi. Eräässä kirjoituksessa puhuttiin kielellisestä rasismista ja tarkoitettiin lähinnä epäonnistuneita kielikuvia ja muotisanojen käyttöä.

Kielen elämässä sanojen merkitysten muuttuminen on hyvin tavallista. Rasismi-sanan merkityksen laajentuminen on myös aika odotuksenmukaista. Rasismi ei vieraslähtöisyytensä vuoksi yhdisty suomalaisen kielitajussa’rotua’ merkitsevään sanaan, minkä vuoksi sen merkitys on opeteltava erikseen.

Sanan merkitys on lisäksi melko abstrakti, ja siihen liittyy vahvoja tunteita. Rasismi on voimakas sana, lähes kirosana. Niinpä tuntuu tehokkaammalta syyttää jotakuta ikärasismista kuin syrjinnästä iän perusteella.

Jos voimakkaan ilmaisun tavoittelussa mennään liian pitkälle ja aletaan nimittää kaikkea ihmisten välisissä suhteissa ilmenevää ikävää rasismiksi, joudutaan ojasta allikkoon. Rasismi-sanan merkitys venyy niin laajaksi, ettei se lopulta merkitse enää mitään. Ehkä silloin palataan alkuun: syrjintä, sorto ja ennakkoluulo tuntuvatkin jälleen kuvaavilta ja iskeviltä sanoilta.

SARI MAAMIES

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.3.1996.””””””””

%#&%/&#%¤##

Sanoja…sanoja.   Joita voi väännellä maun mukaan.     Alkuun voisi miettiä, että kun ihminen kuuluu eläinten ja elollisten sukulinjaan …että miten se “rasismi” elää tuolla eläin-,ja kasvimaailmassa.    Siellä ei taida olla rasismia sillä sanalla – vaan voimakkaamman  —  reviirin suojelua ja omana pitämistä.       Voisiko siis sanoa, että esim elefantti, krokotiili, virtahepo tms…ovat “rasisteja” – kun pitävät huolta omastaan ?    Jos oman reviirin elintila pienenee, ruoka vähenee jne….niin tokihan vahva/vahvin   eläin suojelee reviiriään.   Muuten tulee vallanvaihto.     

                        Missä ero siis nykyisen homo sapiensin kanssa pitäisi olla — paitsi jos ei lue sitä mustaa satukirjaa, missä on omat ohjeensa.  

 Kasvipuolella taas puhutaan ns vieraslajeista, kuten vaikkapa lupiini….tai joku jättiputki vai mikä putki se oli.   Mitkä valtaavat muilta alaa ja ruokaa~ .  Lupiini tuotiin “nättinä” kasvina tänne – jonnekin moottoriteiden sivuluiskille….ja hups, kohta niitä olikin koko motari täynnään.    Ja sitten herättiin, että se onkin varsinainen syöppö leviäjä…ja kun elintila niillä lisääntyy, niin muita luontaisia kasveja kuolee.   Näin se vahvemman “oikeus” toimii. Heikommat putoavat myös kasvimaailmassa…samoin toki siellä vesistöissä ….toimii isomman ja vahvemman säännöt(usein).             

 Ja mitenkäs tämä homo sapiensin erikoisuus ja toisenlaisuus sitten ilmenisi tässä reviiriajattelussa ?      Ei taida erota mitenkään, ainakaan peruskuvioltaan.       Jos lähtee tunturissa katsomaan, mitä toisella puolen on…..tai joen yli kahlaten kovassa virrassa………niin vaaroja tulee vastaan( siis aikojen alussa) .   Kauempana voi olla(ja olikin) — vihollisia, joiden kanssa joutui tappeluun  ja jos oli heikompi, niin se oli adios sille porukalle.    

  Lähtijät ja liikkujat ovat olleet aikoinaan  siis rohkeita, ja vahvimmat selviytyivät- menetyksien kautta.    Ja menestyksen kautta.             Elintilat ja eloonjäämiset siis mitataan matkan varrella.     Jos jossain on oma tilkku (maa) niin sinne on ehkä parempi kokoontua ja rakentaa se  “oma”….kuin lähteä tunturin toiselle puolen, mikä ei ole enää omaa.      Ei siinä kauheasti rakettitiedettä tarvita.    

Kullankaivajien “tapaan” voisi makustella, että riskit siellä erämaassa ja vuoristossa tms.. voivat tuottaa elämänmittaiset hyödyt, mutta riskit voivat saattaa myös ennenaikaiseen hautaan, kuten aikojen alussa on käynyt eri porukoille—-  sinne   tuntemattomaan lähdöllä.

Apinalinjan”   vahvin siis selvisi (tai viisain) voittajana……ja vihollisia ei enää ole —  hehe..paitsi toiset samanlaiset.    Ne “muut”.         

(mutuna lauantai-aamun sormilämmittelyä)  

jk1. ….    Kysymyksessähän evohommissa ei pitäisi olla ollenkaan ihonväristä-  se on sivuseikka.   Reviirit eivät liity ihonväriin…ei ennen eikä nykyään.   Kyse lie vain “vieraasta”.                                                                                                                                           No, väri meinaa  mm.   eläimillä sitä, että se liittyy saalistukseen, – suojaväriin, joten erivärinen “joku” – erottuu helpommin maisemassa ja täten rekisteröidään helpommin – sekä saalistettava että myöskin saalis.              No, onhan näitä…ja olisi kai kirjan verran – joita varmaan on jo tuolla pitkin luettavissa ja kirjoitettu.       

 

Single Post Navigation

Comments are closed.