matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Toimittajalta: Floridan kouluampuminen – -2018

 Floridan kouluampuminen – Ajatuksia ja rukouksia….

Yksityisten ihmisten suruun pitää ottaa osaa. Yhdysvallat aselakeineen ei sen sijaan sääliä kaipaa. Sitä saa, mitä tilaa, kirjoittaa Ylen entinen Washingtonin kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasma.

___________________________

No2need::    Kuten Sulasma toteaa…. sitä saa mitä tilaa.   Ehkä joka oppilaalle tykki povariin, niin tilanne on sitten aina paremmin hallussa.   Kun sekopää-kouluampujat menevät kouluun ammuskelemaan, niin siellä onkin sitten 200-400 oppilasta pamauttelemassa vastaan.  Kunnon luodisadetta.  Eihän tuohon oikein muu taida auttaa, kun kerran mikään ei muuten muutu siinä maassa.  Mutta kun perustuslaki sanoo, niin siellä se perustuslaki ei taida olla purukumia, eikä muutella vähän väliä.  Kuten vaikka meillä täällä tuppukylässä.     Mitä ideaa lailla olla nimi perustuslaki, jos se on väänneltävissä joka toinen viikko.   Sitten vaan sinne muiden  pilipali-lakien joukkoon , jos näin.

&%¤#(%¤(&%¤#

YLE/SULASMA :::::::::::     Ajatuksia ja rukouksia – thoughts and prayers – niitä on taas tarjolla Yhdysvalloissa viljalti Floridan kouluampumisen jälkeen. Latteuksia enempää useimmilla poliitikoilla ja muilla vastuullisilla ei ole antaa. Poikkeukset ovat harvassa.

Demokraattisenaattori Chris Murphy edustaa Connecticutin osavaltiota, missä vuonna 2012 tapahtui Sandy Hookin kouluampuminen. Murphysta on sen jälkeen tullut johtava ääni aselakien tiukennusten vaatijana. Ääni on ollut aika yksinäinen.

Viime lokakuussa tapahtuneen Las Vegasin joukkoampumisen jälkeen Murphy sanoi, että poliitikkojen tragedioissa vaalima hokema “Ajatukseni ja rukokseni ovat kanssanne” kuulostaa julman merkityksettömältä, kun hokeman rinnalla ei tapahdu lainsäädännöllisiä toimia. Murphy kehoitti kongressia tuolloin “nousemaan persuuksiltaan ja ryhtymään toimiin”.

Nyt Floridan kouluampumisen jälkeen Murphy on jälleen ollut yksinäinen ääni ajatusten ja rukousten viidakossa. Senaatin lattialla hän keskiviikkona sanoi suoraan, että toimimattomuudellaan kongressi kantaa osavastuun Yhdysvaltoja vaivaavasta joukkomurhien epidemiasta.

Muuten latteuksia enempää yhdysvaltalaisilta päättäjiltä on turha odottaa. Jos fraasit loppuvat kesken, tässä muutama latteus lisää.

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Kouluampumiset ovat jo muuttaneet koulujen arkipäivää. Oppilaat, opettajat ja vanhemmat ovat joutuneet tottumaan siihen, että osana kouluohjelmaa ovat suojautumis- ja puolustautumisharjoitukset ampumistapausten varalle.

Koska aseenkanto-oikeuteen puuttuminen on osoittautunut mahdottomaksi, viranomaisten vastaus ovat metallinpaljastimet, aseistetut vartijat ja varsinkin yksityiskouluissa yhä enemmän esille nouseva opettajien ja oppilaiden aseistaminen. Todellisuus, jossa oppilaat ja opettajat koulutetaan puolustamaan itseään aseilla, on aika hurja.

Rohkea rokan syö. Niin Las Vegasin kuin Floridankin joukkoampumisten jälkeen monet poliitikot ovat kieltäytyneet keskustelemasta aselakien tiukentamisesta, koska nyt surun keskellä ei ole asekeskustelun aika. Aikaa keskustelulle tosin ei tunnu olevan muulloinkaan.

Floridan kuvernööri Rick Scott ja senaattori Marco Rubio, molemmat republikaaneja, jatkoivat tällä linjalla. Sekä Scottilla että Rubiolla on vaikutusvaltaiselta Kansalliselta kivääriyhdistykseltä saatu A+-luokitus osoituksena sille, että he puolustavat aseenkanto-oikeutta ja jarruttavat kaikkia uudistuksia, joilla oikeutta yritetään rajoittaa.

Muutoksen aikaansaaminen vaatisi rohkeutta ja ehkä uhrautumistakin oman uran kustannuksella. Tätä rohkeutta ei Capitolin Hillin vallankamareista löydy.

Sitä saa mitä tilaa. Yhdysvalloissa on ollut tämän vuoden 45 ensimmäisen päivän aikana 18 kouluammuskelua. Eli yksi joka toinen tai kolmas päivä.

Luvun pitäisi pysäyttää, mutta se tuntuu vain turruttavan. Kaikki ammuskelut eivät enää nouse paikallisuutisointia isommiksi uutisiksi edes Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat kuuluu harvoihin maihin maailmassa, joissa aseenkanto-oikeus on kirjattu perustuslakiin. Se pitää samalla ylivoimaisesti johtoasemaa aseväkivallasta johtuvien henkirikosten tilastoissa kehittyneiden maiden joukossa.

Mahdollisimman vapaa aseenkanto-oikeus ja aseelliset henkirikosten määrä – siinä on korrelaatio, jota kieltäydytään näkemästä. Tässä mielessä Yhdysvalloilla on yhteiskuntanakin päättäjiä laajempi kollektiivinen vastuu asekulttuurista, joka ruokkii myös kouluampumisia.

Jos amerikkalaiset hyväksyvät aseenkanto-oikeuteen puuttumisen pyhyyden puoliautomaattiaseita, sarjatuliaseita myöten, niin nielkööt myös sivutuotteena asekulttuurista johtuvat verityöt.

Uhrien läheisille yksityiseen suruun tällä tragedian hetkellä: Ajatuksia ja rukouksia. Yhdysvalloille: Sitä saa, mitä tilaa.

Kirjoittaja toimi Ylen Washingtonin kirjeenvaihtajana 2004-2008 ja 2012-2014

https://yle.fi/uutiset/3-10076743

Single Post Navigation

Comments are closed.