matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

YLE:”Vältä yksityiskohtia, kun puhut itsemurhasta”-2017

 Itsemurhasta uutisoiminen on kuolemanvaarallista

 YLE “””””Monet tutkimukset todistavat samaa: mitä näkyvämmin julkisuudessa käsitellään itsemurhia, sitä enemmän niitä tehdään. Suositukset sanovat, että itsemurhasta tulisi julkisuudessa puhua ilman yksityiskohtia ja tunteita.Itävallan televisio esitti parikymmentä vuotta sitten dokumentin niin sanotuista raide-itsemurhista. Tv-ohjelma kertoi ahdistuksesta, jota veturinkuljettajat kokivat, kun heidän junansa eteen heittäytyi ihminen itsemurhatarkoituksessa.Heti ohjelman esittämisen jälkeen tapahtui kummia: raide-itsemurhat lisääntyivät selvästi. Dokumentin tekijät olivat olettaneet, että ohjelman vaikutus olisi aivan päinvastainen.”””””“”

     –  No jaa.    Tilastot toki ovat asiaa,  mutta Yle ei tämän jutun kanssa, esitä kyllä mitään lähdeviitteitä aiheesta.     Ja kuinka tyhmiä pitäisi itsemurhaajien olla …..kun mietitään, että lähes kaikilla on nykyään tietokone…. ja siellä kielenkääntäjäkin käytössä, vaikka huono toki.  Netistä löytyy pilvin pimein tietoa niin omaan itsariin, kuin muuhunkin pahantekoon.   Ei lopu tieto ei.   

 “””””YLE:: – Yksityiskohdat kertovat suoraan, miten, missä tai milloin itsemurhan voi tehdä. Ne ihmiset, jotka harkitsevat itsemurhaa, saavat näistä tiedoista suoran esimerkin, miten teon voi toteuttaa, Partonen sanoo.””””””   

  –  Eli, siis tuo .⇑    Laitoin kuukkeliin hakusanan “suiside”… ja viittauksia tuli   “noin 296.000.000 tulosta (0.37sekuntia).  Siis 296  MILJOONAA. ?      Voisiko siis ihan tosissaan kuvitella, etteikö ihmiset osaisi etsiä keinoja itsemurhan tekoon ?   Jokaisen omassa päässäkin on varmaan muutama kymmenenkin  keinoa,  eli eipä tuo raitsikka kovin vaikeasta päästä taida olla.  

“”””Kerro, mistä saa apua

Keskeisintä on ymmärtää, että itsemurhaa hautova on umpikujassa. Hän ei oikeastaan halua kuolla, mutta itsemurha näyttäytyy keinona päästä pakoon. Itsemurhaa ei saa kuvata vääjäämättömänä kohtalona, joka toteutuu tietyissä olosuhteissa.”””””

    Toi on kyllä ihan paras.   Että sitähän voi joku koettaa, kun kokeilee ja soittaa tänä pänä Mtt:n…eli mielenterveystoimistoon….ja kertoo, että on paha olla (mutta jos ei osaa kertoa, mikä sen olon aste on)….ja että josko pääsisi jonnekin terapiaan tai jotain.    Niin mitäpä sieltä tulisi vastaukseksi.    Ehkä se, että haeppa ensin lähete terveyskeskuksesta.     ¤¤¤   No, jos tyyppi ei osaa omaa oloaan luokitella akuutiksi, niin tervariin saa odotella monessa paikassa sen 2kk.    Ja kauanko sitten menee, kun lähete käsitellään Mtt:ssä ?? Pannaan vaikka 4-7päivää.   Sitten siitä ilmoitus postissa kotiin (pari päivää) , että olemme varanneet vastaanottoajan ensi kuun 15päivä. (sinne esim 1 kk aikaa).  

    No esimerkin tapaan homman mennessä,  jos masepotilas ei osaa sanoa, että nyt on tänään ihan itsari-olot….niin homma menee kiireettömänä.  (Monihan ei saa suutaan auki monessa muussakaan terveyshommassa, saatikka oman hengen riistämisen kanssa.)

Eli, tuossa tapauksessa sinne terapian tarkastelun tarpeeseen pääsy, kestäisi yli 3kk

Siinä ajassa monen olot voivat olla jo mullan alla.        ¤¤   ELi, pääsy puhelemaan omasta olotilasta ammattilaiselle mielenterveyden ammattilaiselle ei olekaan ihan tuosta vaan””….. vaikka niin on kovin helppo neuvoskella  (ja kun ei asiasta mitään tiedä) .    Suomen mielisairaalat on lähes alas ajettu kohta kaikki…ja ns. “avohoito” ei ole toiminut moneen kymmeneen vuoteen.    Miksikö.  No siksi, ettei sieltä löydy aikoja …..ei ole ihmisiä tekemään tai sitten on liikaa tulijoita.   Jos on akuutti  asia, ja joku osaa sen kertoa, niin sitten varmaan pääsee samointein.  Mutta eipä noista ihmisistä kaikista ole siihen suoraan puhumiseen….muutenhan ei koko aiheesta olisi keskusteltavaa enää mediankaan toimesta…ennen tai jälkeen sen itsarin.  

  Tuppukylien palvelujen tarjonnasta kai jokainen ymmärtää, ettei siellä ole ainutkaan paikka auki esim yöaikaan, joten ei avun tarvitsijalla homma helppoa ole….sen avun saannin kanssa yleensäkään.  Ei ole paikkaa kello 02 yöllä, minne vain kävellä sisään.    Ehkä Helsingissä on, kuten kaikkea muutakin siellä.  Helsingissä marsukin saa hoitoa keskellä yötä>(eläinklinikat päivystävät yöaikaan)…… mutta syrjäseutujen kaupungeissa ei ole edes avonaista apteekkia saatikka hammaslääkäripäivystystä yöaikaan> saatikka että pääsisi jonnekin akuutti mielenterveyspuolelle kertomaan itsariaikeistaan.      Luuleekohan systeemi ja kunnat, että ihmisten ongelmat ovat niin fiksuja, että tuottavat ongelmansa vain normi päiväsaikaan ??                                                                                    Että ensin systeemin kannattaa katsoa peiliin, ja kai sinne kassalippaaseen … koska siellähän se ongelma piilee monessa.  Prioriteeteissä ja rahassa.

  Onneksi on sentään näitä auttavia puhelimia, jos sinne saa avun tarvitsija suunsa auki, niin ehkäpä ambulanssi korjaa, ennenkuin liian myöhäistä.    Tosin on ambulansseja, missä on niin viisasta väkeä, etteivät ihan joka kerta osaa lukea potilasta…ja jättävät ottamatta kyytiin.    On noista kuultu.   Samoin  tavis terveydenhuollon väellä ei välttis ole silmää eikä taitoa..lukea masentunutta ihmistä, koska kyse ei ole yhtä helposta jutusta, kuin että käsi on poikki.  Toiset tk- lääkärit olisivat kai parempia kissan hoitajia,kuin ihmisten. Taso ei päätä huimaa edes nenän vuotamisen kanssa, saatikka että olisi hajuakaan ihmisen mielen toiminnoista.   Kaikki pään tuotokset kun   eivät tuota näkyvää oiretta.

#/%&(#&%¤#(&%¤#(&%##

 YLE::::::Kansainvälinen näyttö on vahva

(Alla olevasta tekstistä puuttuu sanoja, koska ilmeisesti <Ylen systeemi muuttelee sanoja linkeiksi tai  mitä lie, eikä niitä saa copypastetettua.  Joten jutun alla suora linkki Ylen sivulle, sieltä näkee koko artikkelin.  Osoite myös tässä::: http://yle.fi/uutiset/3-9402416 

YLE::::: Monet kansainväliset

vahvistavat saman ilmiön. Itsemurhien käsittelytapa mediassa näkyy vaikuttavan siihen, miten ja kuinka paljon itsemurhia tehdään.

Tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sanoo, että tarkkaa lukua julkisuuden vaikutuksesta ei voi kertoa, mutta vaikutus on silti selvä ja näkyvä.

– Maailmalta tiedetään, että suuren itsemurhaa käsittelevän julkisuuden jälkeen muutaman viikon ajan itsemurhiakin tehdään odotettua enemmän.

Julkisuus voi nopeuttaa tekoa hautovan päätöstä. Umpikujassa oleva ihminen etsii ahdistuksesta ulospääsyä, ja julkisuudessa kerrottu itsemurha voi näyttää sellaiselta. Ilman median yllykettä joku ulkopuolinen voisi ehtiä uhrin avuksi tai tekijä itse ehtisi hakea apua.

Vältä yksityiskohtia, kun puhut itsemurhasta

Euroopan unionissa on tehty suosituksia siitä, miten itsemurhasta tulisi julkisuudessa puhua. Samanlaisia

on kirjoitettu myös Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Monet suosituksista on tehty toimittajille. Silti myös muut kansalaiset voivat olla nykyään luomassa itsemurhan julkisuutta erilaisissa verkkokeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Toimittajille tehdyt ohjeet sopivat arkijärjellä sovellettuna myös verkkokeskusteluihin.

Kun puhut julkisesti itsemurhasta, vaarallisinta on yksityiskohtaisuus. Tarkkoja tietoja ja kuvia itsemurhan tekotavasta, ajasta ja paikasta tulee välttää.

– Yksityiskohdat kertovat suoraan, miten, missä tai milloin itsemurhan voi tehdä. Ne ihmiset, jotka harkitsevat itsemurhaa, saavat näistä tiedoista suoran esimerkin, miten teon voi toteuttaa, Partonen sanoo.

Toimittajia neuvotaan jopa välttämään itsemurhan mainitsemista jutun otsikossa. Vaikka otsikko kertoisikin kuolemasta, itsemurha tulisi mainita vasta jutussa.

Vältä tunteita

Myös kaikenlainen tunteisiin vetoaminen on vaarallista. Kyse ei ole vain siitä, että julkisuudessa itsemurhilla mässäillään. Hyvää tarkoittava, koskettava tarina koulukiusaamisen traagisesta lopputuloksesta voi olla riski toiselle koulukiusatulle.

– Etenkin masentuneet nuoret ovat erittäin herkkiä julkisuuden vaikutukselle, Partonen kertoo.

Kerro, mistä saa apua

Keskeisintä on ymmärtää, että itsemurhaa hautova on umpikujassa. Hän ei oikeastaan halua kuolla, mutta itsemurha näyttäytyy keinona päästä pakoon. Itsemurhaa ei saa kuvata vääjäämättömänä kohtalona, joka toteutuu tietyissä olosuhteissa.

Toisaalta on havaittu myös, että yhtä lailla kuin lohduttomat tarinat lisäävät itsemurhan riskiä, kertomukset itsemurha-aikeista selviämisestä toimivat päinvastoin.

– Uutiseen pitäisi aina liittää tieto, mistä voi hankkia apua, jos itsellä on itsemurha-ajatuksia tai tuntee ihmisen, jolla on, Partonen muistuttaa.

Julkisuuden säätely on ongelma

On kyseessä sitten verkkokeskustelu tai median uutisaihe, julkisuuden säätely itsemurha-aiheissa on vaikeaa. Verkon kiihkeimpien keskustelupalstojen huutokuoroissa harva miettii, minkälainen vaikutus omalla mielipiteellä on äärimmilleen ahdistuneen ihmisen ratkaisuihin.

Toimittajillakin on suosituksissa nielemistä. Keskeiset sananvapausperiaatteet korostavat yleisön oikeutta tietää. Näihin arvoihin sopii huonosti, että uutisia muokataan jonkin sivuvaikutuksen ennaltaehkäisemiseksi.

Suositusten noudattaminen voi olla käytännössä vaikeaa. Osa median uutisoimista kuolemantapauksista paljastuu itsemurhaksi vasta jälkeenpäin. Näin voi käydä esimerkiksi joissakin liikenneonnettomuuksissa.

Median harkinta on tapauskohtaista

Päätoimittaja Petri Hakala Iltalehdestä sanoo, että jokainen julkisuutta kiinnostava itsemurhatapaus mietitään erikseen.

– Pohdintaa käydään liki viikottain. Pyrkimys on kunnioittaa uhreja ja heidän lähipiiriään. Varsinkin lööpit ovat vahva media sellaisenaan, ja kun esimerkiksi perhesurmissa sivullisina uhreina voi olla myös lapsia, joudumme miettimään, mitä muut lapset lööpeistämme lukevat, Hakala sanoo.

Päätoimittaja muistuttaa, että aina itsemurha ei ole vain henkilökohtainen asia. Uutisessa voi olla kyse myös siitä, että halutaan nostaa itsemurhan olosuhteet tai itsemurhaan liittyvät syyt yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Tekoon saattaa liittyä sellaisia piirteitä, että on syytä kysyä, ovatko esimerkiksi viranomaiset toimineet oikein, Hakala pohtii.

Hakalan mielestä itsemurhien julkinen käsittely on vuosien varrella kulkenut harkitumpaan suuntaan.

– Siihen on varmaan vaikuttanut sekin, että jossain vaiheessa meillä oli paljon itsemurhaan päättyviä perhesurmia. Ajan myötä asioita on opittu käsittelemään harkitummin, Hakala arvioi.

Yleisradion etiikan päällikkönä toiminut Riitta Pihlajamäki kertoo, että kansainvälisiä suosituksia itsemurhauutisoimisesta on tutkittu tapauskohtaisesti tiettyjen ohjelmien yhteydessä. Tällöin on ollut kyse itsemurhaa käsittelevästä dokumentista tai muuten mielenterveyden kriiseihin liittyvistä ohjelmista.

– Itsemurhan julkisuudessa pitää olla varovainen, mutta aihetta on silti pystyttävä myös journalismissa käsittelemään, Pihlajamäki sanoo.

Samoilla linjoilla on Ylen dokumentti- ja draamatilaaja Erkki Astala. Yle esitti kolme vuotta sitten dokumentin Näin unta elämästä, jossa itsemurhayrityksestä selvinneet tai itsemurhan tehneen läheiset kertoivat kokemuksistaan. Ohjelman esitykseen liittyi kampanja, jossa tarjottiin tietoa kriisiavusta sitä tarvitseville.

– Dokumentin aihe oli arka ja tarkoitus oli murtaa juuri siihen liittyvää hiljaisuuden muuria. Yleisöltä tuli kiittävää palautetta, Astala kertoo.

Kriisiavun asiantuntija kehuu mediaa

Suomalaisen valtamedian toiminta saa mielenterveyden kriisityöntekijältä aika hyvän arvosanan. Mielenterveysseuran kriisityön päällikkö Outi Ruishalme sanoo, että suomalainen media hoitaa itsemurhien uutisoinnin yleensä vastuullisesti.

– Joskus jotkut ovat sitä mieltä, että yllytysefektin vuoksi itsemurhista ei pitäisi mediassa puhua ollenkaan. Meistä on kuitenkin hyvä, että näistä asioista asiallisesti puhutaan, Ruishalme sanoo.

Ruishalmeen mielestä myös sosiaalisen median rooli on muuttunut koko ajan tärkeämmäksi.

– Jos perinteinen ja sosiaalinen media asetetaan rinnakkain, kyllä perinteisen median tapa toimia on itsemurhien ehkäisyn kannalta silti vielä kaikkein tärkeintä, Ruishalme arvioi.

Mielenterveysliitto tekee itsemurhien ehkäisytyötä myös sosiaalisessa mediassa ja verkossa. Suomi24-keskustelupalstalla seurataan itsemurhaa käsittelevää kirjoittelua. Jos vastaan tulee huolestuttavia viestejä, keskusteluun otetaan osaa ja kerrotaan, mistä kriisiapua on saatavilla.

Mielenterveysseura on juuri aloittanut verkossa uuden tukipalvelun.

on tarkoitettu nuorille, jotka kaipaavat keskusteluyhteyttä ongelmissaan.

Palvelua kokeiltiin viime vuonna Ylen esittämän Sekasin-draamasarjan yhteydessä. Silloin chattiin otti viikon aikana yhteyttä 13 000 nuorta.

http://yle.fi/uutiset/3-9402416

Single Post Navigation

Comments are closed.