matkalla pään sisällä……..

kaikki liittyy kaikkeen…

Archive for the month “August, 2015”

Suomen komein harha ja vale, mistä poliitikot eivät keskustele – 2015

Tästä on tullut kirjoiteltua, mutta kuinka ollakaan, melkoisen jokainen media ohittaa nuo luvut täysin…ja kokonaan.  Mistä moinen sokeus ja kieltäminen – jopa “vapaalla” medialla.   Syövätkö he jonkun kädestä ?? 

Eli, oiva yhteenveto kirjoittajilta Kuronen&Moilanen —   – vasiten tuosta valheen verkosta ja harhasta, mitä kansalla syötetään.    Kun ei ole työpaikkoja….niin se vain on.  10 hakijaa yhtä paikkaa kohti…ja oikeasti enemmän.    Hyvin on systeemi tehnyt itsensä näkymättömäksi ja ainoat syylliset ovat toki laiskat työttömät.

/&%#&/%#/%¤#/%¤#/%¤#/%¤#/&%¤(&%¤%¤#/%¤#(&%¤(/&)/&(&%#(&¤#(/%¤#%¤

Suomessa ”581 000 hengen työtä etsivä joukko” – Kansalaistyöstä 10 €/h?

Jaa artikkeli:

Luotu:
31.8.2015 19:55
Päivitetty:
31.8.2015 19:59
  • Kuva
    Tanja Kuronen ja Henna Moilanen pitävät hoivatyötä hyvänä lähtökohtana kansalaistyön muotoiluun. Heidän pamflettinsa syntyi turhautumisesta nykytyövoimapolitiikkaan, vanhusten hoivan järjestämiseen ja työstä käytävään keskusteluun. – Olemme ottaneet kansalaistyön lähtökohdaksi arkisen hoivatyön ja muun yleishyödyllisen työn, he kuvaavat. Arkistokuva.

|

Tutkija Tanja Kuronen ja toimittaja Hanna Moilanen esittävät tuoreessa pamfletissaan kansalaistyötä ratkaisuksi Suomen työmarkkinoiden ongelmaan.

Kirjoittajien mukaan pamfletti Kansalaistyötä kaikille! (Into Kustannus 2015) ”on syntynyt kahden ihmisen turhautumisesta nykytyövoimapolitiikkaan, vanhusten hoivan järjestämiseen ja työstä käytävään keskusteluun”.

– Kun kirjoitamme tätä tekstiä syksyllä 2014, Suomessa on noin 320 000 työtöntä. Se ei kuitenkaan ole työttömyyden koko kuva. Lisäksi noin 130 000 ihmistä on työllistämiskoulutuksessa, työkokeilussa tai työllistettynä yhteiskunnan maksaman palkkatuen turvin. Avoimista työpaikoista kilpailee myös reilu satatuhatta ihmistä, jotka etsivät työtä mutta eivät ole virallisesti työttömiä. He saattavat olla opiskelijoita, lasta kotona hoitavia vanhempia, jotka suunnittelevat työelämään paluuta, tai pätkätyöläisiä, joiden työsuhde on loppumassa. Näistä erilaisista ryhmistä kertyy yhteensä 581 000 hengen työtä etsivä joukko. Vastaavasti avoimia työpaikkoja on tarjolla 27700. Se tarkoittaa yhtä työpaikkaa aina kahtakymmentäyhtä työnhakijaa kohti, Kuronen ja Moilanen kirjoittavat.

Kirjoittajien mielestä Suomessa ei niinkään ole työttömyysongelmaa, vaan puuttuvien työpaikkojen ongelma, jota nykyinen työvoimapolitiikka ei näytä tunnustavan. Ratkaisuksi he esittävät kansalaistyötä, josta maksettaisiin 10 euron tuntipalkkaa enintään 30 tuntina viikossa. Palkka voitaisiin myös suhteuttaa alueen elinkustannuksiin. Kirjoittajien mielestä tulisi myös harkita sitä, että kansalaispalkka olisi verovapaata.

– Kansalaispalkattu kansalaistyö ei ratkaise kaikkea työttömyyttä, mutta osaratkaisuna se on mielekkäämpi rahoituskohde kuin työttömyys. Ja jos kysymme, mistä rahat, voimme todeta, että ne käytetään nytkin: maksamme työttömien kouluttamisesta ei-­mihinkään, maksamme perheiden kriisien seurauksista, maksamme kaikesta siitä, mitä seuraa vanhusten, työttömien ja monien muiden yksinäisyydestä, toimettomuudesta ja masennuksesta, pamfletissa todetaan.

Kuronen ja Moilanen pitävät hoivatyötä hyvänä lähtökohtana kansalaistyön muotoiluun, mutta huomauttavat, että mikään ei estä käsitteen laajentamista.

”Jos kysymme, mistä rahat, voimme todeta, että ne käytetään nytkin: maksamme työttömien kouluttamisesta ei­-mihinkään, maksamme perheiden kriisien seurauksista, maksamme kaikesta siitä, mitä seuraa vanhusten, työttömien ja monien muiden yksinäisyydestä, toimettomuudesta ja masennuksesta.”

– Olemme ottaneet kansalaistyön lähtökohdaksi arkisen hoivatyön ja muun yleishyödyllisen työn. Nämä työt, niiden tarvitsijat ja tekijät ovat jo olemassa. Työtä ei tarvitse luoda tyhjästä, vaan sitä tehdään koko ajan järjestöissä ja yhdistyksissä, vapaaehtoistyönä, palkattomana kotityönä tai omaishoivana, välityömarkkinoilla, paikallisissa kokeiluissa ja muissa virityksissä. Näiden töiden järjestäjillä ja tekijöillä on sellaista osaamista ja tietoa, jota ei muualta voi saada, ja se kannattaa hyödyntää koko maan tarpeisiin levitettävässä kansalaistyössä. Jonkin järjestön tai yhdistyksen kohdalla ei välttämättä tarvita muuta muutosta kuin tekijöiden työn vakiinnuttaminen pysyväksi ja kansalaispalkan maksamista tehdystä työstä, kirjoittajat esittävät.

Kansalaistyön työnantajan lähtökohtana kirjoittajilla on kansalaisyhteiskunta. Kirjoittajat itsekin myöntävät, että käsite on vielä epämääräinen.

– Kansalaistyönantajaa voisi ensimmäisessä vaiheessa lähteä etsimään erilaisista paikallisista ja alueellisista yhdistysten yhteenliittymistä ja kattojärjestöistä, pamfletissa todetaan.

Kirjoittajat eivät vastusta paljon esillä ollutta perustuloa, vaan kokevat, että kansalaistyötä tarvittaisiin perustulon lisäksi.

– Perustulo ei automaattisesti avaa osallistumisen ja toimeentulon kohentamisen mahdollisuuksia ihmisille, joiden osaamista ja kykyjä nykytyöelämä ei arvosta. Tasoltaan matala, osittainen perustulo ei myöskään ratkaise pisimpään työttömänä olleiden köyhyysongelmaa, pamfletissa todetaan.

Pamfletin mukaan esimerkiksi ”osa mökkien mummojen ja pappojen tarvitsemasta avusta sopii loistavasti kansalaistyöksi”.

– Muita työtehtäviä voisivat olla vaikkapa vaellusreittien ja luontopolkujen kunnossapitotyöt ja kylätalojen talonmiehen tehtävät. Lapsiperheille kansalaistyö järjestää ”kriisinehkäi­syapua” eli apua lastenhoidossa ja kotitöissä vanhempien väsymyksen, sairauden tai vamman, tai lapsen sairauden tai vamman vuoksi siinä vaiheessa, kun kriisiä ei vielä ole, kirjoittajat kuvailevat.

– Muodollista koulutusta kansalaistyöhön ei vaadita. Mitään taitoja ei silti oteta itsestäänselvyyksinä, vaan varmistetaan, että tekijällä on riittävästi osaamista suhteessa hänen vastuullaan olevaan tehtävään, Kuronen ja Moilanen toteavat.

Muut asiasanat:           http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/108452-suomessa-581-000-hengen-tyota-etsiva-joukko-kansalaistyosta-10-euh

Post Navigation